Kiitos 2015, tervetuloa 2016

Tässä kohtaa haluan kiittää teitä kaikkia tästä kuluneesta vuodesta ja siirtää katseen kohti vuotta 2016.

Tulevanakin vuonna blogi jatkaa armottomalla linjalla, tuutaten ilmoille tuntisuunnitelmia, erilaisia postaussarjoja ja ennen kaikkea juuri sitä mitä te kaipaatte, joten ilmaiskaa tahtonne kommenttiboksissa tulevien postausten suhteen! Tiedän, tälläkin hetkellä luonnoksissa on monta postaustoivetta joihin en ole vielä ehtinyt postausta väsätä, mutta päivätyö, muutamat viikottaiset tuntienpidot ja ratsutukset sekä seitsemän omaa hevosta pihassa verottavat aikaa jonkin verran. Onneksi ratsastuksen opettaminen on intohimoni, joten tämä blogi tulee jatkossakin päivittymään jo totuttuun säännöllisen epäsäännölliseen tahtiinsa!

On ollut ihana lukea kommenttejanne jotka ovat olleet käsittämättömän kannustavia ja positiivisia, siitäkin huolimatta että tällainen "virtuaaliopetus" on melko haastava paketti, se kun jättää teidän omalle tekemiselle todella paljon vastuuta. Minä voin ainoastaan yrittää parhaalla mahdollisella tavalla kirjoittaa ratsastuksen teoriasta, siitä miten tulisi ratsastaa, miltä sen kuuluisi tuntua ja ennen kaikkea miten se kaikki tehdään hevosen ehdoilla, sitä kiusaamatta, repimättä, potkimatta tai lyömättä.

Vaikka haluan uskoa että yhä useampi hevosen ystävä oikeasti ymmärtää hevosta ja sen luonnollisia tarpeita ja saaliseläimen vaistoja, on valitettavasti havaittavissa ihan perustason puutteita hevosmiestaidoissa. Vaikka maailma ympärillämme muuttuu, asiat muuttuvat entistä teknisemmiksi, arki on kiireistä, tulisi meidän silti muistaa että hevoset eivät muutu sen mukana. On totta että jalostuksella hevosten tiettyjä ominaisuuksia saadaan pitkällä tähtäimellä hienosäädettyä, mutta perusasiat ovat ja pysyvät.

Hevosta ei saa lyödä, sille ei saa huutaa, sitä ei saa repiä suusta eikä sitä saa potkia. Hevonen ei tee virheitä, vaan hevonen tekee kaiken juuri niin kuin sinä sille näytät. Jos hevonen ei reagoi haluamallasi tavalla, se ei ole ymmärtänyt sinut viestiäsi. Mieti silloin mitä itse teit väärin, miksi hevonen reagoi pyyntöösi tuolla tavalla, ja miten voit muuttaa apujasi jotta hevonen jatkossa reagoisi niihin kuten sinä haluat. Hevonen ei tee mitään tahallaan, se on rauhaa rakastava eläin, jota tulee kohdella rauhallisen määrätietoisesti. 
Hevosen tulee saada nauttia lajitovereidensa seurasta tarhatessaan riittävän monta tuntia päivässä.
Hevosen tulee saada riittävästi korsirehua, pieninä annoksina ja ruokinta tulee pitää yksinkertaisena ja kaikki ruokinnan muutokset tulisi minimoida. Jos muutoksia kuitenkin pitää tehdä, tulee hevonen totuttaa uuteen ruokaan (tai jonkun ruoan poistoon) vähintään kahden viikon ajan.
Hevosen tulee saada raikasta, puhdasta vettä ympäri vuorokauden. Myös ulkona tarhassa ja myös talvella, jolloin veden tulisi olla haaleata, käytännössä sellaista jota itsekin pystyisit juomaan.
Hevonen tulee harjata päivittäin. Hevosen harjaus on parasta mitä ihminen voi sille tehdä, edellyttäen että se tehdään oikein. On herkempiä hevosia jotka vaativat pehmeitä harjoja ja on vähemmän herkkiä hevosia jotka saattavat nauttia vähän jämäkämmän harjan otteista, mutta pääasia on että tunnet hevosesi ja pyhität tämän harjausajan vain teille kahdelle.
Hevosen tulee saada tarhata talvellakin ilman loimea jotta se pääsee vapaasti piehtaroimaan. Piehtarointi on hevosen oma hierontatuokio, joka sille tulisi sallia mahdollisimman usein. Klipatutkin hevoset voivat tästä nauttia, kunhan pakkasta ei ole liikaa, tai ota edes hetkeksi se loimi pois jotta hevonen pääsee piehtaroimaan.
Hevosen loimitus tulee pitää minimissään, (paitsi klipaituilla hevosilla) muista että hevonen itsessään tuottaa lämpöä, joten vaikka sinulla on kylmä, ei se tarkoita sitä että hevonen palelisi. Liikunnan jälkeen hevonen tulee huolellisesti kuivata loimittaen, mutta muuten se kyllä kestää olla ilman loimeakin, ja edes hevosen kastuminen sateessa ei haittaa! 
Hevoselle tulee tarjota sille sopiva määrä liikuntaa, oli se sitten ajaen, ratsastaen tai vaikka taluttaen. 
Hevosen liikkuessa erityisesti alkuverryttely on äärimmäisen tärkeätä, jos et muuta ehdi tehdä, tee huolellinen alkuverryttely ja lopeta tunti siihen.
Hevoset kehittyvät hitaasti, joten kiinnitä siihen erityistä huomiota varsan ja nuoren hevosen koulutuksessa. Lepo on aina parempi vaihtoehto kuin treenin lisääminen, hevonen kehittyy lepojaksolla yllättävän paljon.
Vanhemmilla hevosilla tee töitä hevosen peruskunnon ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi, jotta se pystyy suoriutumaan vaativammistakin tehtävistä.
Ratsasta mahdollisimman vähän kentällä tai maneesissa, maastossa, pelloilla ja metsässä hevosen mieli pysyy virkeänä ja silloin se jaksaa työskennellä silloin tällöin tylsällä kentällä tai maneesissakin!
Kun ratsastat, muista hengittää, hymyillä ja nauraa ääneen! Näen aivan liikaa suu tiukassa mutrussa ratsastavia ihmisiä, ja silloin en voi olla miettimättä että nauttivatko he oikeasti ratsastuksesta tai hevosen seurassa olemisesta yhtään... Jos hevosen läsnäolo ei saa suupieliäsi nousemaan ylöspäin, jotain on pahasti vialla. Hevosen ei tulisi joutua kärsimään huonotuulisista ihmisistä, se on aivan liian jalo ja herkkä eläin siihen.

Jos sinua jäi näidenkin totuuksien jälkeen mietityttämään osaatko olla riittävän hyvä ihminen hevosellesi, on se helppo testata:

Kun menet hevosesi tarhaan, tuleeko se sinua vastaan korvat hörössä, riippumatta siitä onko sinulla tarkoitus vain olla sen seurassa tai ottaa se tarhasta pois?
Kun menet hevosesi tarhaan, tuleeko se sinua vastaan korvat hörössä siitäkin huolimatta että sillä on tarhassa muita kavereita?
Ja vielä, kun menet hevosesi tarhaan, tuleeko se sinua vastaan korvat hörössä vaikka tarhassa on muita kavereita ja ruokaa?

Jos hevonen valitsee sinun seurasi vain hetkeksikin, olet ollut sille hyvä ihminen. Voit siis hengähtää helpotuksesta!

Tähän saarnaan on hyvä lopettaa tämä vuosi, nyt lähden talliin nauttimaan hevosteni seurasta. 

Kuva: Esa Manninen

Ratsun oppikoulu, osa 9, maapuomit

Maapuomien käyttö nuoren hevosen tai ravurista ratsuksi-projektin kanssa on äärimmäisen hyödyllistä oikein tehtynä, mutta saattaa aiheuttaa melkoisen takapakin mikäli hevoselle tapahtuu maapuomeilla jotain epämiellyttävää. Tämän takia maapuomit tulee esitellä hevoselle huolella ja rauhassa, ja niiden kanssa tulee edetä muutenkin hitaasti ja hevosta kuunnellen. Kun maapuomit on esitelty hevoselle kunnolla, saa niiden avulla hevosen askeleita kehitettyä, tarkkaavaisuutta ja kontrollia parannettua ja lisäksi ne tuovat mukavaa vaihtelua muuten niin yksitoikkoiseen kenttätyöskentelyyn!

Kuten varmasti arvaattekin, aloitamme maapuomiharjoitukset luonnollisesti ilman ratsastajaa. Ihan ensimmäiset tutustumiset puomiin tehdään hevosta taluttaen, ja aloitetaan yhdellä, yksittäisellä puomilla. Hevonen siis ihan yksinkertaisesti talutetaan yksittäisen maapuomin yli käynnissä ja ravissa, ensin ilman satulaa ja sen jälkeen myös satulan kanssa. Syy miksi tämä tehdään ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa, johtuu siitä että ilman satulaa hevonen saa varmasti täyden vapauden selälle ja satulan kanssa aiheutuu selkään vähän erilainen paine (vaikka ratsastaja ei selässä vielä olekaan) ja hevosen tulee saada tottua tähänkin tunteeseen rauhassa, jotta jatkossakaan hevonen ei jännity puomeilla. Nämä harjoitukset toistetaan kummastakin suunnasta.

Kun yksittäisen puomin ylittäminen onnistuu käynnissä ja ravissa "huomaamattomasti" eli hevonen ylittää ne kiinnittämättä niihin varsinaisesti mitään huomiota tai varsinkaan hyppäämättä niiden yli, on aika lisätä puomeja. Lisää puomeja yksi kerrallaan, eli seuraavaksi kahdella puomilla, sitten kolmella ja viimeiseksi neljällä puomilla. Kun puomeja lisätään, pitää olla tarkkana puomien välimatkoista. Käyntipuomien väli on noin 60-80 cm, muista säätää väli hevosen askeleeseen sopivaksi. Hevonen ei saa jännittyä puomeilla epäsopivan välimatkan vuoksi. Ravissa puomien väli on noin 100-150 cm, tämäkin väli tulee huolellisesti sovittaa hevoselle sopivaksi.
Nyt joudut siis itsekin vähän töihin kun talutat hevosen sekä käynti- että ravipuomien yli, mutta sehän ei meitä aktiivisia hevosihmisiä haittaa, vai mitä?! Muista taluttaa hevonen näiden puomien yli myös ensin ilman satulaa ja vasta sen jälkeen satulan kanssa.
Voit myös nostaa vaatimustasoa siten että ravipuomeilla nostat joka toisen puomin vasemman pään ja joka toisen puomin oikean pään vähän ylös maasta, jolloin hevonen joutuu hieman enemmän nostelemaan jalkojaan puomilla. 

Kun olet varmistanut että hevonen on täysin sinut maapuomien kanssa maastakäsin, on aika tehdä samat harjoitukset selästä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa tylsältä ja aikaavievältä, tee täysin samat harjoitukset kun olet selässä, kuin teit taluttaen. Eli ensin yksi yksittäinen puomi käynnissä ja ravissa kummastakin suunnasta, ja sen jälkeen ensin käyntipuomeja lisäten puomien määrää yhdestä kahteen, kolmeen ja neljään. Jos hevonen tässä vaiheessa epäröi puomien kohdalla, pyydä avustajaa taluttamaan hevonen ensimmäiset kerrat puomien yli, jotta rentous säilyy tekemisessänne. Kun käyntipuomit sujuvat, on aika siirtyä ravipuomeille. Taas sama juttu, yksittäisestä puomista kahteen, kolmeen ja neljään puomiin. Tätäkin pitää toistaa niin pitkään (tai useita kertoja) että hevonen on puomeilla niin rento että se on jo vähän tylsistyneen oloinen! Ratsain voit myös nostaa ravipuomien joka toisen pään hieman ylös. Ravipuomeja ylittäessä kannattaa varsinkin alussa nousta hieman kevyeen istuntaan, jotta hevonen saa varmasti riittävästi vapautta selälleen.Varmista myös että kätesi joustaa hevosen pään ja kaulan liikkeiden mukaan, jotta et tule vahingossakaan kisko hevosta suusta puomeja ylittäessäsi.

Vielä on totutettava hevonen maapuomien ylittämiseen laukassa, käytä tässäkin ensin yhtä yksittäistä puomia, ja ylitä sitä laukassa kummastakin suunnasta niin usein että hevonen ylittää puomin rennosti. Ei haittaa vaikka hevonen vähän hypähtää puomilla, kunhan puomille lähestyminen sujuu rennosti. Myöskään puomien jälkeinen iloittelu ei haittaa yhtään, kunhan vaan pysyt kyydissä vaikka hevonen vähän innostuukin! Tämän jälkeen voit lisätä toisen puomin, välimatka laukkapuomeilla on 250-350 cm, hevosen laukan mukaan mukautettuna. Laukkapuomeilla myös kevyt istunta varsinkin alussa on suositeltavaa!

Ylläoleviin puomiharjoituksiin tulee kulumaan reilusti aikaa, päiviä ja jopa viikkoja, mutta olkaa huolellisia tämän alun kanssa, sillä kun maapuomit on esitelty hevoselle riittävän huolellisesti ei niillä yleensä esiinny ongelmia missään vaiheessa. Liian usein näkee hevosia jotka lähestyvät jo pelkkiä maapuomeja kovin jännittyneinä, ja kun siitä edetään esteille, jää sama jännittyneisyys aina pohjalle eikä se varsinaisesti auta hevosen kouluttamisessa.

Kun puomit on hevoselle enemmän kuin ookoo, on aika ottaa ihan normaaleihin tuntisuunnitelmiin mukaan puomiharjoituksia. Maapuomien alkeita on käsitelty täällä, ja lisää maapuomiharjoituksia joissa kiinniteään erityistä huomiota ratsastajan istuntaan löytyy täältä ja vielä yksi maapuomipostaus löytyy täältä.

Varsinkin alussa on syytä pitää maapuomiharjoitukset lyhyinä, sillä hevonen joutuu puomeilla käyttämään hieman eri lihaksia kuin tasaisella, josta johtuen se saattaa hieman kipeytyä.

Kertokaapa kokemuksianne maapuomeilta, sekä nuoren että ravurista ratsuksi-projektien kuulumiset kiinnostavat!

Tuntisuunnitelma, kulmankatkaisu

Tämän päivän tunnilla keskitytään ratsastusradan tiehen nimeltään kulmankatkaisu. Kuulostaako tutulta vai onko ihan hepreaa?

Kulmankatkaisu ratsastetaan siten että lyhyen sivun puolivälistä käännetään edellisen pitkän sivun keskipisteeseen, jolloin suunta vaihtuu. Eli ikään kuin ratsastaisit ison täyskaarron, mutta tarkasti ratsastetuilla kulmilla.

Aloita tunti vapaan käynnin jälkeen ottaen ohjat tuntumalle, ja otetaan ensin haltuun kulmat ja hevosen suoruus. Ratsasta jokaiseen kulmaan tarkka käännös, siten että hidasta käyntiä juuri ennen kulmaa, (ei haittaa vaikka hevonen lähes pysähtyisi kulmaan) ja hitaassa käynnissä suorita tarkka käännös kulmassa. Sisäohja kääntää ja taivuttaa, sisäpohje on omalla paikallaan mutta ei jännittyneenä (hevonen taipuu sisäpohkeen ympärille) ulko-ohja tukee ja ulkopohje on hieman satulavyön takana pitäen huolta että hevonen ei heitä takaosaansa ulospäin vaan tuo sen mukaan käännökseen. Kulman jälkeen rentouta kääntävät avut (sisäohja ja ulkopohje) ja anna hevosen kävellä matkaavoittavaa käyntiä kohti seuraavaa kulmaa. Jos käynti jää mielestäsi hitaaksi kulmien välissä, ratsasta muutaman askeleen temponlisäyksiä käynnissä jolla varmistat hevosen jäävän pohkeen eteen. Ratsasta tarkat kulmat parin kierroksen ajan molempiin suuntiin, ja sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat. Syy siihen miksi hevoselle annetaan pitkät ohjat vaikka ei olla vielä verrytelty edes ravissa, johtuu kulmien ratsastuksen vaativuudesta. Oikein ja huolella ratsastetut kulmat vaativat hevoselta hieman kokoamista ja kantokykyä.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen ota ohjat ja jatketaan verryttelyä kevyessä ravissa. Ratsasta ensin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, ja aloita rauhallisessa tempossa, lähes suoralla hevosella. Ympyrä on niin iso että siinä ei varsinkaan ihan alussa kannata lähteä hevosta taivuttamaan, vaan keskity siihen että hevonen ravaa rauhallisessa tempossa (säätele tempoa kevennykselläsi) ja tasapainossa. Muista että mikäli hevonen uhkaa ympyrällä kaatua sisäpohkeesi päälle, korjaa tilanne ottamalla paremmin tuntumaa ulko-ohjalle ja tuo samalla omaa painoasi enemmän ulkojalustimelle. Näin hevonenkin korjaa oman painonsa enemmän ulkopuolelle, ja samalla ravin tempon on mahdollista säilyä rauhallisena. Silloin kun hevonen huonosta tasapainosta johtuen kaatuu sisäpohkeen päälle, kiihdyttää se samalla vauhtiaan (pysyäkseen pystyssä) ja tätä me emme missään tilanteessa halua!

Työskentele muutama kierros vasemmalle pääty-ympyrällä, vaihda sen jälkeen ympyrää (suunta vaihtuu samalla) ja työskentele samalla tavalla ympyrällä oikeaan kierrokseen. Taas muutaman kierroksen jälkeen vaihda ympyrää ja jatka ympyrällä vasemmassa kierroksessa. Lisää nyt verryttelyyn voltti ympyrän sisälle, aina ympyrän avoimella sivulla. Voltilla pääset taivuttamaan hevosta kaaren ollessa vähän jyrkempi mutta ole silti tarkka että rauhallinen tempo ravissa jatkuu sekä voltilla että ympyrällä. Kolmen kierroksen jälkeen vaihda taas ympyrää ja suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa.

Seuraavaksi verrytellään hevosta hieman laukassa, laukataan harjoituslaukassa siten että joka kierroksella ratsastetaan kokorataleikkaa, (eli ratsastetaan kahdeksikkoa) jonka aikana siirretään hevonen raviin ja nostetaan mahdollisimman nopeasti uusi laukka, siten että kokoajan edetään myötälaukassa. Suunta siis vaihtuu joka kierroksella. Työskentele tällä tavalla sen verran että saat varmistettua että hevonen säilyttää laukassa hyvän eteenpäinpyrkimyksen mutta malttaa kuitenkin siirtyä lävistäjällä raviin, ja nostaa siitä rennosti uuden laukan. Laukkaverryttelyn jälkeen hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä.

Varsinainen harjoitus on siis kulmankatkaisu ja siihen liitettävät erilaiset harjoitukset. Aloita käynnissä ratsastamalla kulman katkaisu vaikkapa C-päädyssä vasemmassa kierroksessa. Käännä siis lyhyen sivun kulman jälkeen C-kirjaimesta kohti edellisen pitkän sivun puoliväliä eli R-kirjainta. Jatka siitä suoraan uraa pitkin, ja seuraavalla pitkällä sivulla vaihda suuntaa jotta pääset taas uudestaan ratsastamaan kulmankatkaisun samassa kohdassa, vasemmassa kierroksessa. Ratsasta ensin pelkästään tätä yhtä kulmankatkaisua, ja keskity erityisen huolellisesti kulmien ratsastamiseen. Vaihda välillä suuntaa ja ratsasta kulmankatkaisu oikeassa kierroksessa L-päädyssä kerran tai kaki. Tämän jälkeen voit lisätä harjoitusta siten että ratsasta ensin kulmankatkaisu C-päädyssä, ja jatka heti uusi kulmankatkaisu L-päätyyn eli nyt pysytään koko ajan samalla pitkällä sivulla ratsastaen kumpaankin päätyyn kulmankatkaisut.

Harjoitusta lähdetään seuraavaksi monipuolistamaan pohkeenväistöllä seuraavasti: C-päädyn kulmankatkaisussa ratsasta C-R väli pohkeenväistössä, eli palaat pitkälle sivulle loivasti väistäen. Tämän pitäisi sujua melko helposti, sillä C-kirjaimen kulmassa olet ratsastanut hevosen hyvin vasemmalle ohjalle (kääntävä ja taivuttava apu) ja oikealle pohkeelle (kääntöä ja taivutusta tukeva apu) ja nämä samat avut ovat tärkeimmät pohkeenväistön avut. Oikealla pohkeella pyydä hevonen  väistämään ja vasemmalla ohjalla otat askeleet vastaan ja huolehdit hevosen suoruudesta. Muista kuitenkin C-käännöksen jälkeen suoristaa hevonen muutaman askeleen ajaksi jotta hevonen pääsee lähtemään väistöön suorana. Kun olet väistänyt hevosen uralle, R-kirjaimen kohdalle, tarkista suoruus ja eteenpäinpyrkimys sillä heti seuraavassa päädyssä ratsastetaan sama harjoitus. L-päädyssä siis kulmankatkaisu, paluu kohti R-kirjainta pohkeenväistössä. Vasen pohje väistää ja oikea ohja suoristaa ja ottaa askeleet vastaan. Voit toistaa tämän harjoituksen pari-kolme kertaa ja sen jälkeen hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä.

Samalla kaavalla voit ratsastaa myös siirtymiä, esimerkiksi siten että C-päädyn kulmankatkaisu ratsastetaan käynnissä, R-kirjaimessa siirrytään harjoitusraviin ja L-pääty ratsastetaan ravissa. Ole ravissa erityisen tarkka kulmien ratsastuksessa, hevosen tulee kyetä kokoamaan itseään hieman ravissa ennen kuin voit ratsastaa kulmat oikein ja tarkasti myös ravissa. Ja mikään ei tietenkään estä lisäämästä harjoitukseen laukkasiirtymää, joko siten että jatkat toisen päädyn kulmankatkaisun laukassa, ja toisen ravissa tai käynnissä. Suorita siirtymät aina pitkän sivun keskipisteessä. Helpompi harjoitus on ratsastaa C-päädyn kulmankatkaisu käynnissä, nostaa laukka R-kirjaimesta ja jatkaa L-päätyyn isolle voltille laukassa. Voltin jälkeen siirtymä raviin ja käyntiin, suunnanmuutos ja uudestaan samaan C-päätyyn kulmankatkaisuun. Muista aina ratsastaa kaikki harjoitukset tasapuolisesti molempiin suuntiin.

Ja vielä sokerina pohjalla, jos hevosesi on hyvin takaosansa päällä ja laukan kokoaminenkin sujuu, voit ratsastaa kulmankatkaisut aina laukassa, siten että R-kirjaimessa vaihdat laukan myötälaukaksi, joko ilman maapuomia tai maapuomin kanssa.

Kuten huomaat, mahdollisuudet ovat rajattomat tämän tien kanssa, ja tulemmekin käyttämään kulmankatkaisua tuntisuunnitelmissa jatkossakin!

Loppuverryttelyssä voit ratsastaa rentoa ja pitkää laukkaa kevyessä istunnassa, siten että tempo saa pysyä melko rauhallisena, jolloin hevonen pystyy venyttämään kaulaansa eteen ja alas tulematta kuitenkaan liian etupainoiseksi. Loppuun vielä kevyttä ravia ja sitten loppukäynnit, tietysti maastossa!

Nyt kysynkin teiltä, kulmankatkaisu, uhka vai mahdollisuus?!

Ratsun oppikoulu, osa 8, laukan säätelyä

Ratsun oppikoulussa olemme nyt edenneet pisteeseen jossa ratsunalkumme osaavat nostaa laukan ratsastajan avuista, ja kykenevät myös ylläpitämään laukkaa jonkin aikaa. Suurin haaste tässä laukan säilyttämisessä on ratsukon tasapaino, joka ratsun koulutuksen alkuvaiheessa saattaa olla vielä vähän puutteellinen.

Tässä kohtaa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen onko kyseessä nuori hevonen vai entinen ravuri. Ravureiksi jalostetuilla (ja treenatuilla) hevosilla ei välttämättä ole kunnon laukkaa ollenkaan, laukan liitovaihe on siis puutteellinen eikä tästä syystä laukka pyöri kunnolla. Tämä paranee ainoastaan treenillä, mutta treenatessa pitää ottaa huomioon hevosen haasteet. Varsinkin ravuriksi treenatulla hevosella laukkaan voi liittyä myös korkeahko stressitaso, ja kuten me tiedämme, jännittynyt hevonen ei kehity, joten lue hevostasi tarkkaan erityisesti laukkaharjoituksissa.

Nuori, ratsuksi jalostettu hevonen sen sijaan laukkailee jo ihan huvikseen, luonnostaan ja hyvin, joten varsinaiseen laukkaamisen ei liity suuria haasteita. Tosin nuoren hevosen kanssa ratsastajan istunnan tasapaino on se asia johon tulee kiinnittää huomiota, sillä nuorikin hevonen pelästyy jos ratsastajan tasapaino heittelehtii ja hevonen joutuu sitä kovasti korjaamaan. 

Nyt onkin tarkoitus kiinnittää huomiota harjoituksiin joilla laukan laatua voi parantaa sekä säädellä, siten että laukassa liikkuminen ratsastajan kanssa on hevoselle pikkuhiljaa yhtä helppoa kuin ilman ratsastajaakin.

Tästä eteenpäin tunnit kannattaa suunnitella siten että alkukäynnit ovat riittävän pitkät, jotta hevosen lihaksisto lämpeää, sen jälkeen varsinaista käyntityöskentelyä tasapuolisesti kumpaankin suuntaan, työstäen käännöksiä, loivia pohkeenväistöjä sekä siirtymiä ravin ja käynnin välillä. Näillä saat hevosesi herkistettyä avuille sekä riittävän notkeaksi tulevia laukkaharjoituksia varten. Varsinainen ravissa tehtävä alkuverryttely saa jäädä melko lyhyeksi, jotta hevonen jaksaa työskennellä vielä laukassakin. Muista myös antaa hevosen kävellä vapaalla ohjalla alkuverryttelyjen aikana.

1. laukan säätelyharjoitus
Työskentele pääty-ympyrällä kevyessä ravissa, (kuitenkin istuen perusistuntaan juuri ennen nostoa) ja nosta harjoituslaukka ympyrän avoimelta sivulta, siten että pitkän sivun aita ohjaa hevosta kääntymään heti laukan noston jälkeen. Laukkaa puolisen kierrosta ympyrällä eli siirrä hevonen raviin lyhyen sivun aikana/jälkeen ja käännä hevonen voltille ympyrän sisään. Tässä harjoituksessa tärkeää on olla pidättämättä hevosta liikaa laukka-ravisiirtymässä, jotta hevosen luontainen ravi ei häiriinny. Sen takia käännetään hevonen voltille mahdollisimman pian laukka-ravisiirtymän jälkeen, jolloin voltti ikäänkuin jarruttaa hevosta hieman. Muista voltilla säilyttää tuntuma ulko-ohjalla, ja pidä oma paino myös hieman enemmän ulkojalalla, jotta hevosen tasapaino säilyy voltilla. Jos hevonen kaatuu sisäpohkeen päälle voltilla, joutuu se kiihdyttämään vauhtiaan ja silloin voltin tarkoitusperä häviää. Tämä on korjattavissa ulko-ohjan pidätteellä.
Tee kolme laukannostoa, siirtymää ja volttia ensin toisella pääty-ympyrällä, sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla suuntaa ja toista sama harjoitus kolme kertaa toisella ympyrällä. Tämän jälkeen hevonen saa hetken kävellä vapaalla ohjalla, ennen kuin jatketaan.
Nyt tehdään vielä sama harjoitus, mutta ainoastaan kaksi kertaa per pääty-ympyrä ennen kuin taas vaihdetaan ympyrää ja suuntaa. Ja uudella ympyrällä kaksi kertaa sama harjoitus ja taas hetki käyntiä vapaalla ohjalla.
Ja vielä yksi kerta, nyt ratsasta ainoastaan yksi laukannosto, siirtymä ja voltti ennen kuin vaihdat ympyrää ja suuntaa ja tee harjoitus kerran toiseen suuntaan. Tämän jälkeen loppuverryttele hevonen kevyessä ravissa ja tämän tunnin voi lopettaa tähän, näin usein toistuvat laukannostot ja siirtymät raviin ovat hevoselle vielä tässä vaiheessa todella väsyttäviä, joten on syytä lopettaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

2. laukan säätelyharjoitus
Nyt otetaan laukannostoharjoitukseen mukaan pohkeenväistöä. Ratsasta käynnissä uraa pitkin vasemmassa kierroksessa, ja käännä lyhyeltä sivulta hevonen linjalle siten että ratsastat reilusti pitkän sivun uran sisäpuolella. Ratsasta muutama askel pohkeenväistöä oikealle, eli kohti uraa. Ole erityisen tarkkana että vasen pohje väistää, oikea pohje saa olla tässä vaiheessa melkein irti ja oikea ohja ottaa väistöaskeleet vastaan, eli käytät ristikkäisiä apuja. Kun hevonen on tullut loivassa pohkeenväistössä uralle, (lähelle pitkän sivun loppua) nosta harjoituslaukka. Jos väistö on onnistunut hyvin aivan viimeiseen askeleeseen asti, on hevosen helppo nostaa laukka myös käynnistä, mutta jos väistö on heikentynyt, anna hevosen siirtyä raviin mutta pyri nostamaan laukka kuitenkin mahdollisimman nopeasti. Laukannostosta käännä hevonen pääty-ympyrälle jossa työskentelet parin kierroksen ajan, hevonen saa olla lähes suora, hyvällä ulko-ohjan tuella. Pidä sisäpohje satulavyön kohdalla lähellä hevosta, mutta älä paineista hevosta sillä, ettei hevonen lähde viemään takaosaansa uran ulkopuolelle. Siirrä hevonen laukasta raviin ympyrän avoimella sivulla, jolloin pitkän sivun aita auttaa hieman hevosen jarruttamisessa. Jälleen kerran ole varovainen ettet jarruta ohjalla liikaa hevosen isoa ravia. Lyhyen ravipätkän jälkeen siirrä hevonen käyntiin, ja kun käynti on rentoa, tee uusi pohkeenväistö taas samasta kohdasta kuin aiemminkin. Tämänkin harjoituksen voit toistaa kolme kertaa ensin vasempaan kierrokseen, sen jälkeen anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla ennen kuin vaihdat suunnan ja toistat saman harjoituksen oikeassa kierroksessa kolme kertaa. Myös tämä harjoitus yksinään riittää yhden tunnin ohjelmaksi, joten tämän jälkeen hetki kevyttä ravia ja sen jälkeen kiitos ja loppukäynnit.

3. laukan säätelyharjoitus
Ylläolevissa harjoituksissa on laukkaa työstetty puolesta ympyrästä aina kahteen kierrokseen asti, ja nyt otetaan tarkempaan tarkasteluun laukan säätely laukannostojen avulla. Ikävä tosiasia on se että laukan laatu paranee ensisijaisesti siirtymillä, ei suinkaan pitkään laukkaamalla. Tämä johtuu siitä että mitä pidempään laukkaat nuorella tai vasta ratsun hommia aloittelevalla hevosella, sitä nopeammin hevonen väsyy, menettää tasapainoaan ja tulee etupainoiseksi, ja tämän korjaaminen ei onnistu laukkaa jatkamalla. Kun ratsastat useita laukannostoja ja niistä siirtymiä raviin, tulee teille väkisinkin pelkkiä hyviä laukka-askeleita ja ne hyvät laukka-askeleet ovat juuri niitä jotka kehittävät hevosta! Tämän harjoituksen tärkein pointti onkin se että laukkaat ainoastaan muutaman askeleen, ja siirrät hevosen raviin ennen kuin laukka leviää.
Tämän harjoituksen voit tehdä suoralla uralla, siten että nostat laukan hevoselle helposta kohdasta, laukkaat muutaman askeleen ja siirrät sen mahdollisimman pehmeästi takaisin raviin. Voit nostaa laukan sekä käynnistä että ravista, mutta tee aina siirtymät laukasta raviin, ei suoraan käyntiin. Vaihtele suuntaa aina muutaman noston jälkeen, käytä suunnanmuutoksessa lävistäjää (koko rata leikkaa) ja nosta uusi laukka heti lyhyen sivun kulman jälkeen. Näin saat huolellisen kulman ratsastuksen jälkeen nostettua tasapainoisen laukan. Näin nopeatempoiset laukannostoharjoitukset ovat hevoselle sekä fyysisesti että henkisesti todella vaativia, joten aina 3-5 noston jälkeen anna hevosen levätä hetki vapaalla ohjalla kävellen, ja toista harjoitus vasta sen jälkeen. Tätä harjoitusta ei tule tehdä yhden tunnin aikana kuin maksimissaan 2-3 kierrosta per suunta, tarkkaile hevostasi ja lopeta mieluummin hieman liian aikaisin!

Kaikissa näissä laukan säätelyharjoituksissa tärkeää on tukea hevosta ulko-ohjalla (ei vetoa, vaan tukea) ja antaa sisäohjan löystyä laukannostossa, mutta palata tuntumalle noston jälkeen. (jälleen, muista että tuntuma ei ole sama kuin vetävä ohja). Sisäpohkeen tulee olla omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosta jotta voit tarvittaessa rohkaista hevosta sillä laukan aktivoimiseksi. Ulkopohje tulee pitää tukevana, aavistuksen satulavyön takana, siten että hevonen ei missään tapauksessa tulkitse sitä väistäväksi avuksi. Ulkopohkeella on syytä tukea hevosen ulkokylkeä, kunhan se ei ole jännittynyt. Ratsastajan oman tasapainon säilyttäminen on luonnollisesti todella tärkeää, älä siis pumppaa ylävartalolla eteenpäin vaan pyri istumaan keskellä hevosta, ryhdikkäänä, katse eteenpäin suunnattuna ja kädet kannettuina. Näillä ohjeilla hevosesikin pysyy hyvässä ryhdissä ja tasapainossa!

Vielä on tulossa kaksi postausta ratsun oppikoulua, joissa keskityään maapuomiharjoituksiin ja lopussa käydään läpi kaikki mitä hevosemme on tähän mennessä oppinut ja miten siitä eteenpäin jatketaan!

Ratsun oppikoulu, osa 7, pohkeenväistön alkeet

Ratsun oppikoulussa tärkeä oppiaine on hevosen opettaminen väistämään pohkeen painetta myös sivullepäin, ei pelkästään eteenpäin kuten siirtymien kautta ollaan hevoselle opetettu. Pohkeenväistöä tulee opettaa hevoselle ensin maastakäsin, jotta ratsastajan tasapaino (tai epätasapaino) ei häiritse hevosta.

Maastakäsin tehtäviä väistöharjoituksia varten sinun ei tarvitse edes lähteä kentälle, vaan voit aloittaa ne ihan karsinassa, käytävällä tai lähes missä vaan. Sinulla varmasti tulee usein tilanteita joissa joudut siirtämään hevosen takaosaa vähän sivulle jotta vaikka mahdut hevosen toiselle puolelle. En tiedä mistä kohtaa hevosta kukin siirtelee, mutta jatkossa keskity siihen että siirrät hevosen takapäätä väistävän pohkeen kohdalta kädellä painamalla. Alussa hevonen saattaa painaa kättäsi vasten, mutta tämä johtuu hevosen luontaisesta tasapainosta, eli ensisijaisesti hevonen pyrkii korjaamaan itsensä aina tasapainoon. Odota hetki, ja toista väistävä apu kädellä, ja odota niin kauan kunnes hevonen siirtää edes painoaan hieman kädestä poispäin. Silloin on syytä hellittää paine välittömästi. Näin työskennellen saat hevosen ihan huomaamatta väistämään "pohkeen" painetta, ja työskentelyä on helppo tästä jatkaa.

Tee näitä samoja maastakäsittelyharjoituksia myös kentällä, ja monissa muissakin paikoissa, jotta voit varmistua että hevonen vastaa apuusi myös erilaisissa, mahdollisesti jännittävissäkin tilanteissa. Kun saat hevosen väistämään kätesi painetta moitteettomasti kumpaankin suuntaan, on aika nousta selkään ja jatkaa varsinaisia väistöharjoituksia. Tässä vaiheessa on hyvä jos saat jonkun apukäden auttamaan mikäli hevonen ei heti ymmärrä sivullevievän pohkeen vaikutusta.

Ensimmäiset pohkeenväistöharjoitukset olen huomannut helpoimmaksi aloittaa etuosankäännöksillä.Siinä ratsastajan on helpompi ajoittaa apujen käyttö oikein, ja näin ollen hevonenkin reagoi ratsastajan apuihin helpommin. Aloita siis pysäyttämällä hevonen uralle, vaikka pitkän sivun loppuun, 2 metriä ennen kulmaa. Näin ollen saat aidasta vähän tukea ja "jarrua" käännöstä tehdessäsi. Ollaan nyt vaikka vasemmassa kierroksessa, ja kun hevosesi on pysähtynyt tasapainossa (aivan tasajaloin ei ole pakko pysähtyä, mutta kuitenkin siten että hevonen ei "nojaa" eteenpäin) siirrä oikea pohje satulavyön taakse ja rohkaise sillä hevosen takaosaa siirtymään vasemmalle. Pidä vasen ohja tukevana (ei kuitenkaan vetävänä) ja tarvittaessa voit auttaa hevosta lähtemään käännökseen hieman asettamalla tai jopa taivuttamalla oikealla ohjalla. Tämä oikean ohjan taivutus on käytössä ainoastaan tässä alussa, jos hevonen ei vielä pohkeesta lähde väistämään, niin päätä kääntämällä saat takaosankin liikkeelle! Eli oikea ohja toimii ikäänkuin oikean pohkeen tehostajana. Heti kun hevonen on reagoinut oikeaan pohkeeseen, ja lähtee siis väistämään takaosallaan, lopeta pohkeen paine mutta pidä se edelleen samassa paikassa, satulavyön takana. Alussa on todella tärkeää antaa hevosen pysähtyä rauhassa jokaisen väistöaskeleen/-askeleiden jälkeen, jotta pääset kiittämään sitä ja saat rauhallisesti jatkettua seuraavaan väistöaskeleeseen. Ohjalla jarruttamista tulee välttää viimeiseen asti, luota siihen että kentän aita on riittävä jarru. Kun olet saanut takaosaa väistettyä muutaman askeleen verran, pitäisi suunnan olla vaihtunut ja pääset kävelemään oikeassa kierroksessa. Kävele riittävän pitkä matka jotta hevonen rentoutuu ja pysäytä se taas pitkän sivun loppuun, ja tee samanlainen etuosankäännös nyt vasemmalla pohkeella.

Tässä ei nyt siis haeta täydellistä etuosankäännöstä vaan opetetaan hevosta väistämään pohjetta etuosankäännöksen muodossa. Älä siis jää hieromaan käännöstä, vaan tyydy siihen että hevonen väistää pohjettasi!

Kun etuosankäännökset sujuvat aidan vieressä, voit siirtyä tekemään niitä vapaalle linjalle, jolloin joudut työskentelemään hieman enemmän väistävän pohkeen vastakkaisella ohjalla jotta käännös pysyy paikallaan ja tulet samalla ohjalla ottaneeksi väistöaskeleet vastaan, kuten varsinaisessakin pohkeenväistössä.

Ensimmäiset varsinaiset pohkeenväistöt kannattaa tehdä hieman uran sisäpuolella, ja jos mahdollista, pyri tekemään ne siten että hevonen aavistuksen "imee" takaisin uralle, esimerkiksi sijoittamalla väistöaskeleet lähelle porttia. Tämä auttaa varsinkin tässä alkuvaiheessa, sillä näin toimien et joudu käyttämään väistävää pohjetta liian voimakkaasti.

Aloita ensimmäinen pohkeenväistö ratsastamalla linjalla uran sisäpuolella, mutta vain noin metrin verran sisäpuolella. Tärkeintä nyt on muutamat hyvät väistöaskeleet, ei monta huonoa askelta. Aloita ratsastamalla käynnissä vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella, ja kun olet ratsastamassa ensimmäistä väistöaskelta, aloita se pidättämällä oikealla ohjalla hieman, jotta hevonen hidastaa käyntiään. Pyydä siis ensin hevonen reagoimaan pidättävään ohjaan, sen jälkeen siirrä vasen pohje satulavyön taakse ja käytä sitä siinä. Jos hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen, pidätä oikealla ohjalla jotta hevonen taas hidastaa vähän käyntiään. Tässä tapauksessa vauhdin hidastaminen auttaa hevosta, joten käytä sitä aina kun tuntuu siltä että väistössä tulee haasteita. Pidätteen jälkeen käytä taas pohjetta, jotta saat aikaiseksi yhden tai muutaman väistöaskeleen. Pidä koko ajan tuntuma kummallakin ohjalla, mutta oikea ohja on aktiivisempi, eli siitä pidätetään jos tuntuu että hevonen ei reagoi väistävään pohkeeseen tai kiirehtii pohkeen vaikutuksesta eteenpäin. Jos saat aikaiseksi edes muutaman väistöaskeleen näin, kiitä hevosta ja anna sen kävellä vapaalla ohjalla puolisen kierrosta ja sen jälkeen voit toistaa saman väistöharjoituksen samassa kohdassa kenttää. Taas onnistuneiden väistöaskeleiden jälkeen hetki vapaalla ohjalla. Toista tämä harjoitus yhteensä kolme kertaa vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vapaalla ohjalla käyntiä ja suunnanmuutos ja sama homma oikeassa kierroksessa.

Seuraava väistöharjoitus tehdään uralla, siten että takaosa väistää ja etuosa pysyy uralla. Tässäkin harjoituksessa aita toimii pienenä jarruttavana apuna, mutta ohjilla on tärkeä merkitys etuosan hallinnassa. Ratsasta siis käyntiä uraa pitkin vasemmassa kierroksessa, ja kun käännyt kulman jälkeen pitkälle sivulle, jarruta hevosen liikettä hieman vasemmalla ohjalla, ja siirrä oikea pohje satulavyön taakse ja käytä sitä väistävänä apuna. Nyt siis haluamme siirtää takaosaa hieman uran ulkopuolelle ja astuvan siinä ristiin, ja samalla pidetään kummallakin ohjalla etuosa uralla. Tässäkin vasen ohja tarvittaessa jarruttaa jos hevonen ei väistä oikeaa pohjetta, ja jos hevosen etuosa uhkaa siirtyä pois uralta, jarruta silloin hieman molemmilla ohjilla. Jatka tällä tavalla muutama metri, siten että saat ratsastettua muutaman väistöaskeleen ja sen jälkeen vapain ohjin käyntiä puolisen kierrosta, ja taas samassa kohdassa samat väistöaskeleet. Toista tämä kolme kertaa vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vapaat ohjat ja suunnanmuutos ja sama homma oikeaan kierrokseen.

Avustajan tehtävä on varsinkin jokaisen harjoituksen alussa olla väistävän pohkeen apuna, eli tarvittaessa auttaa kädellä väistävän pohkeen paikalla tai jopa hieman työntää hevosta väistön suuntaan, ikäänkuin horjuttaa hevosen omaa tasapainoa! Tässä on kuitenkin syytä tarkkailla hevosta, jotkut hevoset saattavat ahdistua ylimääräisestä avusta, joten seuraa hevosen reaktioita.

Näitä harjoituksia treenaamalla saat pikkuhiljaa hevosesi jalat tottelemaan käskyjäsi myös sivuttaissuunnassa, josta on valtavasti hyötyä jatkossa!

Jos itsellesi pohkeenväistö on vielä hieman hämärän peitossa, käy ihmeessä lukemassa postaukseni pohkeenväistöistä täältä, täältä, ja täältä. 

Vielä muutama jakso on jäljellä tätä ratsun oppikoulua, seuraavaksi jatketaan laukkaharjoituksilla. 

Askeleen pidennys ravissa

Yksi ratsastajien yleisimmästä haasteista on askeleen pidennyksen ratsastaminen. En tässä nyt puhu keski- enkä lisätyistä askellajeista, vaan yritän pitää tässäkin asiat yksinkertaisena, siksi käytän nyt termiä "askeleen pidennys". Askeleen pidennys on ensimmäinen askel (!) kohti keski- ja lisättyjä askellajeja, ja onkin erittäin tärkeää että ratsastaja hallitsee ennen niitä askeleen pidennyksen ratsastamisen.
Askeleen pidennyksen idea on saada aikaiseksi kontrolloitua, voimakasta liikettä takajaloista lähtien, siten että hevonen tukeutuu kuolaimeen ollen kuitenkin kevyt etuosastaan, ja samalla ratsastajan käden tulee olla koko ajan menossa "eteenpäin".

Ihan ensimmäiseksi ratsastajan pitää tarkastella hevostaan, sen koulutustasoa, luontaista liikettä sekä rakennetta. Kovin aikaisessa koulutusvaiheessa oleva hevonen ei ole vielä valmis pidentämään askeltaan ratsastajan pyynnöstä, johtuen niiden puutteellisesta tasapainosta. Jos hevonen on luonnostaan normaalia etupainoisempi, on askeleen pidennyksen ratsastaminen juuri sillä hevosella aavistuksen vaikeampaa kuin hevosella jolla paino on enemmän takaosalla.
Jotta hevonen kykenee pidentämään askeliaan tasapainossa, tulee sillä olla luontaista eteenpäinpyrkimystä sekä sen tulee olla riittävän notkea. Ratsastajan tulee myös muistaa että kyseessä tulee olla pidempiä, ei nopeampia askeleita. Mikäli hevonen kiiruhtaa askelissaan (usein huonosta tasapainosta johtuen), johtaa se hevosen koko kropan jäykistymiseen ja tämä vaikuttaa negatiivisesti askellajin laatuun.

Kun olet tekemässä ensimmäisiä askeleen pidennyksiä ravissa, suorita ne kentän pitkillä sivuilla. Näin hevonen saa aidoista hieman "tukea". Askeleen pidennyksessä on erittäin tärkeää että ratsastaja säilyttää tasapainoisen istunnan. Liian usein näkee että ratsastaja nojaa askelta pidentäessä reilusti taakse (ja samalla tulee vetäneeksi ohjista taaksepäin) joka johtaa juurikin hevosen jäykistymiseen ja nopeisiin askeleisiin. Ratsastajan istuessa tasapainossa, hieman istuntaansa avaten on hevosen fyysisesti mahdollista pidentää askeliaan niitä kiirehtimättä. Näin ratsastaen hevonen myös pystyy kantamaan etuosaansa siten että se ei rojahda koko painollaan ratsastajan käsien kannettavaksi. Kun istunta on kunnossa, suorita pidäte (sekä ohjalla että istunnalla) varmistaaksesi että hevonen ottaa painoaan enemmän takajaloilleen ja tämän jälkeen kumpikin pohje aktivoi hevosta pidentämään askeleitaan, samalla istunta "aukeaa" eli antaa hevoselle tilaa pidentyä. 
Tuntuman tulee "ottaa takajalkojen voima kevyesti vastaan" kuitenkin samalla antaen hevosen kaulalle tilaa pidentyä. Ajattele siis aina kädellä eteenpäin, kuitenkaan menettämättä tuntumaa, sillä silloin hevonen painuu etupainoiseksi. Ja mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä vedä ohjasta taaksepäin, sillä siitä hevonen saa ristiriitaisia apuja, pohkeen pyytäessä impulssia takaa eteen, ohjan samalla kuitenkin jarruttaessa.

Ensimmäisten askeleen pidennysten määrä kannattaa pitää pienenä, mieluummin vain muutamia hyviä askeleita kuin monta huonoa. Pidä pohkeet koko pidennyksen ajan lähellä hevosta ja aktivoi niillä askeleita tarvittaessa. Tarkkaile hevosen luontaista eteenpäinpyrkimystä, heti kun tuntuu siltä että eteenpäinpyrkimys jostain syystä kärsii, lopeta pidempien askelien ratsastus ja tee se hetken päästä, huolellisen valmistelun jälkeen uudestaan. Mikäli hevonen rikkoo ravin laukalle, älä missään nimessä pidätä sitä rajusti, vaan ratsasta aivan normaali siirtymä raviin ja vaikka vielä käyntiinkin, rauhoita tilanne ja aloita alusta. Laukalle rikkominen on merkki siitä että hevonen ei vielä ole fyysisesti aivan valmis pidentämään askelta niin paljon kuin sinä pyysit, mutta rauhallisesti treenaamalla tämäkin asia jää pikkuhiljaa pois. Tee seuraavalla kerralla vähän vähemmän pidempiä askeleita, jotta hevoselle jää harjoituksesta päällimmäisenä hyvä ja onnistunut fiilis.

Mikäli et kentällä saa hevoseesi riittävää eteenpäinpyrkimystä askeleen pidennyksiä varten, hae sitä maastosta. Ota maastoon kaveriksi ratsukko, jonka hevosella on aktiivinen ravi, siis isompi askel kuin omalla hevosellasi. Ravatkaa vierekkäin tiellä siten että hevosesi joutuu hieman "pinnistelemään" pysyäksesi toisen hevosen vauhdissa, rikkomatta kuitenkaan askeltaan laukalle. Toista itse samoja apuja joita juuri äsken kävimme läpi, istunta, pohkeet ja ohjastuntuma, eli "ratsasta" pidempää askelta, vaikka hevonen tässä tilanteessa tekeekin sen melkein itsestään!

Joku ratsukko on myös kokenut helpottavaksi tavaksi lähteä pidentämään askelta 10-12 m voltilta uralle palattaessa. Voltilla ratsastus pakottaa ratsastajan kontrolloimaan istuntaansa ja muiden apujen käyttöä, ja näin ollen askeleen pidennys usein lähtee paremmin heti voltin jälkeen, kun "pakka" on vielä kasassa.

Entä pitääkö askelta pidentäessä istua perusistunnassa vai keventää? Tämä on täysin ratsukkokohtaista, ja on tärkeää että ratsastaja vaihtelee istuntaansa tilanteen mukaan. Vaikka monelle ratsastajalle askeleen pidennys keventäen voi olla tasapainon puolesta helpompi tapa, käy siinä usein niin että ratsastaja tulee keventäneeksi "liikaa" ja tämän johdosta hevonen menettää tasapainonsa. Tarkkaile omaa istuntaasi ja tee askeleen pidennys itsellesi helpoimmalla tavalla, tämä vaikuttaa positiivisesti myös hevosesi liikkumiseen.

Askeleen pidennys on hevoselle todella kuluttava tapa liikkua, joten maltti on valttia näitä harjoitellessa.

Näin talvikaudella onkin hyvää aikaa tarkastella askeleen laatua ja pituutta, ja rakentaa hevosen lihaksistoa siten että kevään kisakauden alkaessa teiltä irtoaa ne upeimmat askeleen pidennykset!

Tsemppiä treeneihin!

Ratsastusta säiden armoilla

Sataa, tuulee, on kylmää, märkää, koskaan ei ole täydellinen ratsastuskeli...

Kuulostaako tutulta? Se on Suomen talvi se, kaukana ovat ne ajat jolloin talvella ratsastus oli jopa tuotteliaampaa kuin kesällä. Oli lokakuusta helmi-maaliskuuhun täydelliset lumipeitteet, juuri sopivasti pakkasta ja lähestulkoon missä vaan oli hyvät ratsastuspohjat. Hevosen kunto koheni hankitreenissä, treeniä monipuolistettiin vaikkapa hiihtoratsastuksella ja hevoset olivat kaikin puolin paremmassa kunnossa talvella.

Vallitsevalle ilmastolle emme luonnollisestikaan voi mitään, mutta eiköhän oteta siitäkin kunnon niskalenkki ja suunnitella päivämme siten että hevosen kanssa touhuaminen on edes vähän miellyttävämpää!

Pidetään oletuksena että joka päivä sataa ja tuulee, kentän pohja on märkä ja upottava ja maastoon ei valoisaan aikaan ehdi, niin ei sitten tule pettymyksiä!

Liian usein kuulee että ratsastaja lähtee tallille "kun on pakko" ja hevonen "pitää liikuttaa" vaikka ei yhtään huvita. Tuo lähtökohta on huonoin mahdollinen, sillä kun oma mielentila on tuollainen, ei hevosen kanssa touhuamisesta yleensä tule mitään. Hevonen kun vaistoaa ihmisen fiiliksen, ja siitä tulee aivan samanlainen kuin sinusta. Otetaanpa uusi lähtö! Mennään tallille ajatuksella "mitäs kivaa tänään tehtäisiin?". Aina ei tarvitse ratsastaa, ei ainakaan ihan tiukkapipona!

Usein, varsinkin arkisin, saattaa aikataulut olla sellaiset että hevonen käydään vain nopeasti ratsastamassa, eikä sen kanssa tule vietettyä aikaa sen enempää kuin on ihan pakko. Otapa yhtenä tallipäivänä ainoaksi tavoitteeksi se että vietät aikaa hevosesi kanssa ihan rauhassa. Harjaa se rauhassa ja kunnolla, selvitä jouhet sormin ja tarkkaile hevostasi samalla. Mikä kohta on hevosellesi erityisen mukava harjatessa? Onko se mahdollisesti kaula, sään alue, pää tai joku muu? Kun tämä on sinulle selvillä, voit hemmotella hevostasi harjaamalla näistä paikoista erityisen huolella, vailla kiirettä. Usko pois, harjaus on parasta mitä ihminen voi hevoselle tehdä! Tämän jälkeen hevosesi jää varmasti täysin tyytyväisenä odottamaan seuraavaa käyntiäsi, eikä sitä yhtään harmita vaikka ei juuri tänään päässytkään ratsastukseen. Jos kelit ovat haastavat, ei ole mikään pakko joka päivä hevosta liikuttaa, kunhan se saa viettää aikaansa tarhassa muiden hevosen kanssa.

Seuraavana päivänä voit ottaa hevosen talutukseen, mutta älä mene kentälle tai maneesiin taluttelemaan, se on hevoselle äärettömän tylsää, vaan kiertele tallinpihalla ja maastossa. Varaudu otsalampulla jos lähdet pimeällä maastoon!!! Tallinpihalla yleensä on valaistus kunnossa, joten siellä voit kierrellä hevosesi kanssa ilman otsalamppuakin. Käykää tutustumassa kaikkiin jännittäviin asioihin, traktoreihin, epämääräisiin pressuihin ja muihin hevosen näkökulmasta pelottaviin asioihin. Tee se rauhassa mutta päättäväisesti, muista itse olla aina hevostasi rohkeampi. Kun pääsette pelottavan kohteen äärelle, anna hevosen ihan rauhassa katsella ja ihmetellä kohdetta, ja jos se säpsähtää tai hypähtää kauemmas, pysy itse rauhallisena, jotta hevonenkin rauhoittuu nopeammin. Yleisesti ottaen jännittäviä kohteita kannattaa käydä katsomassa kolme kertaa jotta hevonen tottuu siihen kunnolla.

Kun olet taluttaen tutustunut näihin pelottaviin asioihin, voit seuraavana päivänä käydä tutustumassa näihin samoihin asioihin myös ratsain. Tilanne voi olla hevosellesi täysin erilainen kun olet selässä etkä tukemassa sitä maasta käsin, mutta muista itse pysyä rauhallisen päättäväisenä, ja edelleen anna hevosen katsoa, koskettaa ja puhista rauhassa ja käy ihmettelemässä jänniä kohteita kolme kertaa peräkkäin. Jos tuntuu siltä että hevonen ei pääse jännityksestään yli kun olet selässä, voit aivan hyvin laskeutua ratsailta ja taluttaa hevosen jännän kohteen äärelle. Tärkeintä on että hevonen tuntee olonsa turvalliseksi kanssasi, joskus se vaatii vähän enemmän tukea sinulta ja joskus hevosen rohkeus voi yllättää sinutkin!

Jos jonain päivänä ilma on kovin tuulinen, mutta ratsastamaan pitäisi silti päästä, ratsasta mahdollisuuksien mukaan ulkokentällä (vaikka teillä olisikin maneesi). Tuulinen ilma on saaliseläimelle todella haastava, sillä tuulen avulla ne pedot usein pääsevät iholle ilman että hevonen sitä huomaa ja siitä johtuu hevosen säpsähtely tuulessa. Älä siis missään nimessä rankaise hevosta sen jännittymisestä, vaan keskity ratsastamaan sellaisia tehtäviä jotka ovat hevoselle jo entuudestaan tuttuja, ja joiden parissa hevonen voi rentoutua ja jäädä kuuntelemaan sinun apujasi, sen sijaan että juoksisi tuulta karkuun. Älä siis yritäkään opettaa hevoselle mitään uutta tai aseta sitä liian vaikean tehtävän eteen kun olosuhteet ovat haastavat, vaan pyri tekemään asiat hevoselle helpoksi. Ja vaikka tuulella ratsastaessa tuntuu että allasi on tikittävä aikapommi, muista antaa hevosellesi vapaat ohjat säännöllisin väliajoin, jotta hevonen saa hengähtää ja rauhoittua.
Erityisen tärkeää ulkokentällä ratsastaminen myös tuulisella ja sateisella kelillä on niille jotka kisaavat. Kisatilanteessakin voi sää olla ihan mitä vaan, ja mikäli te olette ratsukkona tottuneet vaihteleviin sääolosuhteisiin, on luokan voitto taas askeleen lähempänä!

Jos tallillasi on maneesi, eli olosuhteet ovat lähes täydelliset, ole varovainen ettet vie hevostasi kohti maneesikuolemaa. Erityisesti talvisin liian moni hevonen joutuu työskentelemään päivästä toiseen maneesissa, samoja tylsiä tehtäviä tehden ja pikkuhiljaa siihen puutuen. Tämä johtaa pikkuhiljaa hevosen eteenpäinpyrkimyksen vähenemiseen ja yleiseen vastusteluun ratsastajan apuja kohtaan.
Mikäli kuitenkin maneesissa työskentelet, pyri tekemään siitäkin hevoselle edes välillä kivaa. Sisällytä maneesikäynteihin irtohypytystä kujassa, maastakäsittelyä, ohjasajoa ja tehkääpä vaikka kaverin kanssa vanhat kunnon katrilliharjoitukset! Ja jos olet maneesissa yksin, ota hevoseltasi loimi pois ja anna sen olla vapaana maneesissa jotta se pääsee piehtaroimaan rauhassa ja kunnolla! Piehtarointi on hevoselle parasta mahdollista hierontaa, se kyllä tietää mistä milloinkin kiristää ja kutittaa!

Kun viikonloppu koittaa, tee hevosellesi palvelus ja lähde maastoon! Maastossa hyödynnä mahdollisuus edetä reippaassa tempossa, tee intervalliharjoituksia ja kehitä omaa kevyttä istuntaasi. Käy maastossa sekä yksin että kavereiden kanssa, tämä parantaa keskinäistä suhdettanne huomattavasti.
Jos jonain päivänä ei ihan kaatamalla sada, ottakaa eväät mukaan ja tehkää rauhallinen kävelylenkki maastossa, ja kun löydätte sopivan rauhallisen paikan, nouskaa ratsailta ja nauttikaa eväät luonnon helmassa. Tätä ultimaattista kokemusta varten hevosilla tulee olla riimu suitsien päällä ja riimunnaru mukana, jotta saat hevosen sidottua vaikka puuhun kiinni eväshetken ajaksi. Jos kiinnisitominen arveluttaa, pidä hevosestasi kiinni, tosin tällöin eväiden syöminen voi olla aavistuksen haastavampaa! Tätä hevosen sidottuna pitämistäkin tulee harjoitella, treenaa sitä ensin karsinassa joka on hevoselle helpoin paikka, siitä vaihtele pikkuhiljaa paikkaa ja pidä aina huolta että hevonen jää kanssasi rauhassa ja rentona seisomaan kiinnisidottuna. Itse opetan hevoseni jo varsasti asti seisomaan yhdellä lyhyellä narulla kiinnisidottuna paikassa kuin paikassa, tämä helpottaa arkea huomattavasti!

Kaikessa tekemisessä pidä huolta että hevosellasi on kanssasi mukavaa, naama irvessä treenaaminen harvoin on hevosellekaan se miellyttävin tapa toimia! Kun hevosesi viihtyy kanssasi, tulee onnistumisia tositreenissäkin helpommin! 

Tuleeko teille mieleen muita "poikkeuksellisia" hevosen liikutuskeinoja kuin ylläolevat? Jaa kommenttikentässä omia kokemuksiasi tämän pimeän ja synkän ajanjakson selättämiseksi! 

Tuntisuunnitelma; takaosankäännös ja sulkutaivutus

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyssä erityisesti ratsastajan ulkopohkeen käyttöön. Se tuntuu välillä jäävän vailla huomiota, vaikka on tosiasiassa todella tärkeä apu! Ulkopohkeesta on tulossa ihan oma 3 kohdan postauksensa, mutta sitä odotellessa, tehdäänpä tämä tuntisuunnitelma kuntoon!

Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja aloita ratsastamalla kulmat vähän takaosankäännösmäisesti, eli ennen kulmaa hidasta hevosen käyntiä hieman istunnalla sekä ulko-ohjalla, ja kulmassa käännä oma katseesi käännöksen suuntaan, näytä sisäohjalla suuntaa mutta suorita käännös enemmän ulkopohkeella ja -ohjalla. Ulkopohkeen tulee siirtyä hieman satulavyön taakse, jotta hevonen reagoi siihen kääntävänä apuna eikä eteenpäinvievänä. Ulko-ohja ikään kuin tukeutuu hevosen kaulaa kohti, eli ote ei ole missään nimessä voimakas, vaan enemmänkin tukeva. Aina kulman käännöksen jälkeen ratsasta hevosta sisäpohkeella pieni pätkä tempoa lisäten. Muista pitää sisäpohje satulavyön kohdalla, ettei hevonen lähde vahingossa väistämään sisäpohjetta.
Ratsasta tällä tavalla kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka tarkkojen kulmien ratsastusta kuten täällä harjoiteltiin. Eli, nyt harjoitus muuttuu siten että kulmissa hevonen taipuu tasaisesti ja odottaa ratsastajan apuja. Tämän lisäksi lisää harjoitukseen pohkeenväistöä siten että pitkän sivun alun kulman jälkeen ratsasta muutama askel pohkeenväistöä uran sisäpuolelle, siitä jatka tällä linjalla suoraan pätkä ja suorita väistö takaisin uralle siten että palaat uralle juuri ennen kulmaa, jonka taas ratsastat huolellisesti taivuttaen.
Ratsasta myös nämä harjoitukset kierros kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen voit hetkeksi antaa hevoselle vapaat ohjat.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki verrytellen, nyt ratsasta käynnissä kaikkien sivujen keskelle voltit (eli 4 volttia per kierros). Ole huolellinen volttien ratsastuksessa, ulkopohje siirtyy hieman satulavyön taakse pitäen huolta hevosen takaosan taivutuksesta, samalla kuin sisäohja huolehtii etuosan taipumisesta. Tässäkin harjoituksessa maltti on valttia, eli mieluummin loiva ja tasainen taivutus kuin ylitaipunut kaula ja ympyrän ulkopuolelle karannut takaosa.
Toista tämä kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen tee sama harjoitus kevyessä ravissa. Ravissa työskentelyssä suurenna voltteja sen verran että hevosen on helppo edetä ja loivasti taipua niillä, liian pienet voltit ovat hevoselle vaikeita sillä ne vaativat hyvän kokoamisasteen, ja varsinkaan näin alkuverryttelyssä sitä ei voi hevosilta vaatia. Työskentele ravissa muutaman kierroksen ajan kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen vielä hetki työskentelyä laukassa. Nyt edetään laukassa kevyessä istunnassa, ja ratsasta ainoastaan päätyihin isot ympyrät. Tämäkin molempiin suuntiin parin kierroksen ajan, ja sen jälkeen hetkeksi vapaat ohjat ja käyntiä. 

Kun hevonen on saanut hetken hengähtää, ota taas ohjat tuntumalle ja aloitetaan ratsastamaan takaosankäännöksiä. Ennen takaosankäännöksiä hevosen käyntiä tulee koota muutaman askeleen ajan, jotta takaosankäännöksessä vaadittava takaosan polkeminen lähes paikallaan 8tai pienellä ympyrällä) on mahdollista. Muista että askel kootaan istunnalla ja pohkeella, ei ohjalla. Istuntaa ja pohjetta "tiivistetään" siten että pidä huolta omasta ryhdistäsi, istu oikein erityisen "ylväänä" eli selkä kasvaa pituutta ylöspäin ja samalla jaloilla ikäänkuin halaat hevosta. Jaloilla tuntuman tulee olla "pitkä" ja napakka, eli pohkeet pitävät huolen että hevosen askel säilyy aktiivisena, ja istunta ikäänkuin estää askeleen pitenemisen, ja nostaa sitä ylös ja lyhyemmäksi. Tämä on omasta mielestäni käynnissä melko haastavaa, ravissa ja erityisesti laukassa se on huomattavasti helpompaa. Käynti jotenkin helpommin hiipuu, varsinkin jos hevonen ei ole ihan rehellisesti pohkeen edessä,  siksi en teekään sitä kuin muutamia askeleita juuri ennen vaadittavaa liikettä.

Voit ihan itse päättää missä kohdissa teet takaosankäännöksiä, mutta aloita sillä tavalla että käännä jostain kohtaa pitkältä sivulta takaosankäännös siten että hevonen katsoo kohti toista pitkää sivua, eli ikäänkuin puolikas takaosankäännös. Siitä jatka kohti vastakkaista pitkää sivua, ja ratsasta uusi takaosankäännös jotta pääset taas pitkälle sivulle. Eli yksinkertaisemmin, ratsasta kaartoja poikki radan. Vaihtele suuntaa mahdollisimman usein, siten että käännöksiä tulee tehtyä sekä oikealle että vasemmalle.

Kun nämä puolikkaat käännökset sujuvat, ota pätkiä harjoitusravissa molempiin kierroksiin jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy.

Seuraavaksi tehdään takaosankäännöksiä ihan kokonaisina, eli voit kääntää käännökset sekä pitkältä että lyhyeltä sivulta, ja käännä nyt niin pitkään että suunta vaihtuu, eli puoli "kierrosta". Tee tämäkin paikkoja vaihdellen ja pidä huolta että hevonen lähtee takaosankäännöksen jälkeen aina kävelemään aktiivista käyntiä (voit ratsastaa vaikka pienen temponlisäyksen aina käännöksen jälkeen). Takaosankäännöksissä tulee myös huomioida se, että kun käännös alkaa uralta, se ei pääty uralle, vaan jää vähän uran sisäpuolelle. Älä siis lähde käännöksen jälkeen puskemaan hevosta takaisin uralle sisäpohkeella, vaan jatka käyntiä sillä linjalla mihin käännöksestä jäit, ja pikkuhiljaa ohjaat siitä hevosen takaisin uralle.

Ja sitten siihen itse käännöksen ratsastamiseen: kuten alussa mainitsin, otetaan tässä haltuun ratsastajan ulkopohje, joka onkin tärkeässä osassa takaosankäännöksissä. Käännöksen alussa (siis käynnin kokoamisen jälkeen) tuo painosi hieman enemmän sisäistuinluulle, ja käännä katsettasi reilusti käännöksen suuntaan, sitten voimista hieman ulko-ohjaa ja sen jälkeen siirrä ulkopohje satulavyön taakse ja käytä sitä kevyesti kääntävänä apuna yhdessä ulko-ohjan kanssa. Sisäohjalla voit näyttää käännöksen suuntaa ja asettaa hevosen, mutta pidä huolta että suurimman osan ajasta sisäohjasta on mahdollista myödätä. Sisäpohje ei myöskään ole suuressa osassa käännöstä, pidä sisäpohje satulavyön kohdalla, mutta ole erityisen tarkka että sisäpohje ei vaikuta samaan aikaan ulkopohkeen kanssa, tämä saa hevosen jännittyneeksi ja usein myös hevonen lähtee kääntämään takaosaansa toiseen suuntaan. Jos hevonen tekee takajaloillaan liian isoa ympyrää, kertoo se riittämättömästä kokoamisasteesta, mutta voit hieman yrittää korjata tätä pidättämällä kevyesti molemmilla ohjilla käännöksen aikana. Ole kuitenkin varovainen, todella usein hevonen tulkitsee ohjan pidättävän avun turhan vahvasti, ja lähtee jopa peruuttamaan ohjan paineesta.

Kun olet tehnyt takaosankäännöksiä sekä puolikkaina että kokonaisina, anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla. Jos hevonen on vielä voimissaan, voit tehdä muutaman sulkutaivutuksen tunnin loppuun ennen loppuverryttelyä.

Ratsasta uraa pitkin käynnissä, ja ratsasta pitkän sivun alussa 10 metrin voltti. Voltilta uralle palatessasi jätä hevonen samaan asentoon kuin se oli voltin viimeisellä neljänneksellä, eli hevonen jatkaa loivasti taipuneena etuosa uralla, takaosa uran sisäpuolella. Hevosen katse on ratsastettavaa uraa kohti. Ulkopohje säätelee takaosaa, (tai voit ajatella että ulkopohje ikäänkuin estää hevosen takaosan palaamisen uralle) sisäpohje on satulavyön kohdalla lähellä hevosen kylkeä, ratsastajan paino on hieman enemmän sisäistuinluulla, sisäpohje antaa hevoselle mahdollisuuden taipua sen ympärille. Sisäpohje myös estää hevosta painumasta kokonaan uran sisäpuolelle, samalla kun sisäohja taivuttaa hevosen etuosaa. Ulko-ohja säätelee taivutusta, tärkeintä tässäkin harjoituksessa on saada aikaiseksi loiva mutta tasainen taivutus.

Tee siis pitkän sivun alkuun voltti, siitä jatka pätkä sulkutaivutuksessa uraa pitkin ja sen jälkeen suorista hevonen ja tarkista eteenpäinpyrkimys ennen seuraavaa volttia ja sulkua.

Kun olet tehnyt tämän harjoituksen pari kertaa vasemmassa kierroksessa, vaihda suuntaa ja toista harjoitus oikeaan kierrokseen. Samat sulkuharjoitukset voit tehdä myös harjoitusravissa, muista pitää tempo maltillisena jotta sinulla itselläsi on aikaa ajoittaa apusi oikein ja hevosella on aikaa niihin vastata.

Tämän jälkeen hevonen (ja sinä) on ansainnut kevyen loppuverryttelyn kevyessä laukassa pitkähköllä ohjalla, hyvin rauhallisessa tempossa, molempiin suuntiin. Tämän jälkeen samalla kaavalla kevyttä ravia, eli pitkähkö ohja (kuitenkin kevyt tuntuma säilyttäen) ja rauhallinen tempo.

Nyt on taas jumpattu, ei muuta kuin maastoon loppukäynneiksi! Muista kävellä riittävän pitkään näin intensiivisen tunnin jälkeen!

Tämä tuntisuunnitelma sopii erityisen hyvin myös niihin pureviin pakkaspäiviin, jolloin on erityisen tärkeää huolehtia riittävän pitkästä alkuverryttelystä hevosen lihaksiston lämpenemisen takaamiseksi. Ja jos se kenttä on jäässä, on tässä tunnissa melko paljon käyntiharjoituksia!

Tuntisuunnitelma; jumppaa hevosen suoristamiseksi

Tällä tunnilla keskitytään työskentelyyn rauhallisessa tempossa, siten että hevosta jumpataan huolellisesti sen suoruuden parantamiseksi. Vaikka sitä helposti kuvittelisi että parasta työskentelyä hevosen suoristamiseksi olisi juuri suoraan ratsastaminen, ei se valitettavasti ole ihan niin helppoa. Itseasiassa, vasta sen jälkeen kun hevonen on erilaisilla taivutusharjoituksilla saatu suoristettua, on mahdollista ratsastaa suoraan. Hevonen on vino aivan samalla tavalla kuin ihminenkin on oikea- tai vasenkätinen, ja heikompaa kylkeä pitää siis saada vahvistettua suoruuden aikaansaamiseksi. Ja tähän tartutaan tällä tunnilla!

Aloita alkukäyntien jälkeen ratsastamalla käyntiä, mutta älä ota ohjia "normaalipituisiksi" vaan pidä ohjaspituus normaalia pidempänä, kuitenkin siten että tuntuma hevosen suuhun säilyy. Käden paikkaa muuttamalla (yleensä käsiä nostamalla) voit hakea tuntuman taas takaisin jos se hevosen lyhentäessä kaulaansa hetkeksi häviää. Hevonen saattaa siis aluksi "vierastaa" normaalia pidempää ohjaa. Ratsasta käyntiä pääty-ympyrällä pitäen omalla katseellasi huolta että hevonen pysyy ympyrällä. Katse on siis ympyrällä ikäänkuin puoli kierrosta edellä, tällöin vartalosi asento kertoo hevoselle koko ajan mitä tietä edetään. Pyritään siis minimoimaan "kädellä ratsastaminen" jo heti tunnin alkuvaiheessa. Keskity ympyrällä siihen että hevonen etenee rauhallisessa tempossa, taivuta sitä aivan loivasti sisäohjalla ja ulkopohkeella ja tarjoa kättäsi hevosen suuta kohti aina kun mahdollista. Hevonen ei välttämättä heti "uskalla" pidentää kaulaansa kun tarjoat sille kädelläsi mahdollisuuden siihen, mutta älä huolehdi, yleensä muutaman toiston jälkeen hevonenkin alkaa luottaa kätesi tarjoamaan mahdollisuuteen. Kunhan vaan muistat ettet missään vaiheessa vedä kädellä taaksepäin!

Ratsasta muutama kierros ympyrällä ensin vasempaan, sen jälkeen vaihda ympyrällä suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele sen jälkeen ympyrällä oikealle, edelleen käynnissä, aivan samalla tavalla kuin vasemmassakin kierroksessa. Loiva taivutus ympyrän kaaren suuntaisesti, rauhallisessa tempossa ja kaikki ajatus siihen että hevonen pikkuhiljaa uskaltaa venyttää kaulaansa eteen ja alas.

Tämän jälkeen vaihda ympyrää toiseen päätyyn ja työskentele samalla tavalla ensin vasemmassa kierroksessa rauhallisessa tempossa kevyessä ravissa. Tässäkin pidä huolta että ohjat ovat hieman normaalia pidempänä, käsi on aina menossa hevosen suuta kohti jolloin hevosella on halutessaan mahdollisuus venyttää kaulaansa. Tässä pitää olla todella tarkka rauhallisen tempon säilyttämiseksi, sillä mikäli hevonen kiihdyttää vauhtiaan ja on samalla kovin pitkällä kaulalla, tulee ratsukosta kovin etupainoinen,ja sitä emme tässä (tai itseasiassa ikinä) nyt halua. Pyri tässä säätelemään tempoa ennen kaikkea omalla istunnallasi, eli hidasta hevosen ravin tempoa kevennykselläsi. Ajattele enemmänkin että ratsasta rauhallinen tempo, jolloin hevosen on helpompi ottaa painoa takaosalleen, ja vasta sen jälkeen sen on mahdollista venyttää kaulaansa eteen ja alas, menettämättä tasapainoaan. Tässä harjoituksessa siis tempon hidastaminen on korjauskeino hevosen painopisteen palauttamiseksi takaisin takaosalle.

Vaihda myös ravissa suuntaa ympyräleikkaa-tiellä ja työskentele samalla tavalla kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen voit antaa hevosen kävellä hetken vapaalla ohjalla.

Tämän jälkeen ota ohjat tuntumalle, nyt ihan "normaalipituuteen" ja jatka työskentelyä käynnissä, kolmikaarisella kiemurauralla radan poikki. Ole tarkkana että ratsastat jokaisen kaaren (3 kpl siis!) huolellisesti taivuttaen. Ei siis ylitaivuttaen kaulaa, vaan loivasti taivuttaen läpi koko hevosen kropan. Muista että kaulan taivutus on oikeasti todella loiva, tärkeintä on saavuttaa rentous sisäsuupieleen ja saada ulkopohkeella hevonen taipumaan sisäpohkeen "ympärille". Sisäpohje on siis omalla paikallaan satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä mutta ei kuitenkaan jännittyneenä. Jännittynyt sisäpohje aiheuttaa hevosen takaosan väistämisen, eli silloin hevonen tekee juuri päinvastoin mitä sinä taivutuksella haluat. Eli, vaikka ajatus on taivuttaa sisäpohkeen ympärille, älä kuitenkaan käytä sisäpohjetta aktiivisesti, vaan keskity sisäohjaan ja ulkopohkeeseen.
Kiemuran kaarien välissä muista suoristaa hevonen, ja ennen kaikkea, ratsastaa hevosta suoraan kohti pitkää sivua, jotta toinenkin kaarre tulee ratsastettua aivan samanlaisella kaarella kuin ensimmäinen. Ja toisenkin kaaren jälkeen huolellinen suoristus ja suoraan ratsastus, ja vielä viimeiselle kaarelle tarkka mutta loiva taivutus. Pitkällä sivulla ratsasta käynnissä muutamia temponlisäyksiä, jotta hevosen eteenpäinpyrkimys säilyy. Toista kiemuraura käynnissä vielä toisen kerran ja sen jälkeen voit siirtyä raviin ja ratsastaa saman kiemuran harjoitusravissa kahteen kertaan. Tämän jälkeen taas hetki käyntiä vapain ohjin.

Seuraavaksi jatketaan käynnissä avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoituksilla. Aloita vasemmassa kierroksessa siten että ratsasta ensinnäkin aina huolelliset kulmat, kuten täällä opimme. Pidä siis tässä harjoituksessa huolta että jokainen kulma tulee ratsastettua yhtä huolellisesti, sillä alkuverryttelyssä kulmia ei ratsastettu ollenkaan! Ratsasta pitkällä sivulla B kirjaimessa voltti, ja jatka voltin jälkeen pitkää sivua pitkin avotaivutuksessa. Avotaivutuksen voit ottaa haltuun täältä. Kun olet päässyt avotaivutuksessa pitkän sivun loppuun, ratsasta M kirjaimelle toinen voltti. Ensimmäinen voltti siis valmistelee avotaivutuksen ja toinen voltti päättää avotaivutuksen. Jatka tästä lyhyelle sivulle siten että käännä hevonen C kirjaimesta pituushalkaisijalle ja tästä lähde ratsastamaan pohkeenväistössä oikealle, kohti toisen pitkän sivun loppua, eli E kirjainta. Muista ratsastaa tarkka kulma sekä C kirjaimen kohdalle ennen väistöä että E kirjaimen jälkeiseen kulmaan väistön jälkeen. Lyhyellä sivulla ratsasta pieni pätkä temponlisäystä, siten että lähinnä tarkistat että hevonen pysyy pohkeen edessä. Tästä jatkat taas tarkan kulman jälkeen B kirjaimessa voltti, pitkää sivua pitkin avossa ja M kirjaimelle toinen voltti. Toista harjoitus käynnissä parin kierroksen ajan vasempaan suuntaan, sen jälkeen vaihda suuntaa ja anna hevosen kävellä vapaalla ohjalla suunnan muutoksen ajan ja toista sama harjoitus oikeaan kierrokseen parin kierroksen ajan. Tämän jälkeen taas käyntiä vapain ohjin ja sen jälkeen voit tehdä saman harjoituksen harjoitusravissa. Mikäli harjoituksen tekeminen ravissa tuntuu haastavalta, hidasta ravin tempoa tilanteen korjaamiseksi tai voit jopa siirtää hevosen hetkeksi käyntiin jotta saat taas omat apusi ajan tasalle. Varsinkin pohkeenväistön tekeminen ravissa on hevoselle helpompaa kuin käynnissä, mutta ratsastajalle usein hieman hankalampaa juuri apujen oikea-aikaisen ajoittamisen vuoksi.

Hevosen suoristamista tässä harjoituksessa tukevat avotaivutuksen lievästi taivuttava ja kokoava vaikutus, joka vahvistaa hevosen kylkiä, joka siis auttaa sitä suoristumaan. (vahva kylki->hevonen jaksaa kannatella itseään->suoruus on helpompi ylläpitää) Vaikka hevosen toinen kylki onkin aina heikompi kuin toinen, ja monasti sitä käsketään työstämään enemmän kuin vahvempaa kylkeä, en itse usko tähän, sillä silloin usein käy niin että ratsastaja tulee työstäneeksi heikkoa kylkeä liikaa, ja vahvempi kylki jää huomiotta, eikä näin ollen saa sen tarvitsemaa jumppaa, jolla säilyttää tietty jäntevyys ja elastisuus. Eli työskentele aina täsmällisesti ja tarkasti kumpaankin suuntaan, siitä on hyötyä sekä vahvemman että heikomman kyljen kanssa.

Suoruutta parantaa myös pohkeenväistöharjoitus, jossa hevosen tulee olla kropastaan suora jotta pohkeenväistö onnistuu siten miten sen on tarkoituskin, eli parantaen lapojen irtonaisuutta ja hevosen liikkuvuutta.

Kun olet tehnyt avotaivutus- ja pohkeenväistöharjoitukset, voit loppuverrytellä hevosen ratsastamalla laukkaa erittäin rauhallisessa tempossa, kevyessä istunnassa antaen hevosen venyttää kaulaansa hieman pidemmälle. Tämän jälkeen voit ravailla kevyessä ravissa muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja tämän jälkeen onkin aika kävellä pitkät loppukäynnit!

Tuliko liikaa tekemistä yhdelle tunnille? Muista että kaikkia näitä harjoituksia voit soveltaa jaksamisen ja tasonne mukaan, pääasia että tulee vähän tekemisen makua, ilman että on veren maku suussa!

Hyviä treenejä!

Ratsun oppikoulu, osa 6, ensimmäiset laukat

Nyt olemme jo tilanteessa jossa ratsunalkumme kävelevät ja ravaavat ratsastajan kanssa tottuneesti, ja omaan istuntaamme on kiinnitetty erityistä huomiota, joten tässä kohtaa on hyvä ottaa mukaan ensimmäiset laukannostot.

Ennen laukannostojen tekemistä selästä käsin on syytä työskennellä hieman maastakäsin, joko juoksuttaen tai ohjasajaen, jotta saat hevosen laukkaamaan ääniavusta ja näet samalla miten hevonen laukkaa. Onko se luonnostaan hyvässä tasapainossa laukassa vai joutuuko se tasapainottamaan itseään laukassa enemmän kuin muissa askellajeissa. Voit myös tutustuttaa hevosen maapuomiin maastatyöskentelyssä, ihan vaan juoksuttaen tai ohjasajaen maapuomin yli. Jos hevonen hyppää puomin yli ja jatkaa siitä laukassa, on se hyvä merkki ensimmäisiä laukannostoharjoituksia silmällä pitäen. Tarkkaile myös tässä vaiheessa kummassa kierroksessa hevonen nostaa helpommin laukan, jotta tiedät aloittaa laukannostoharjoitukset juuri siinä helpommassa suunnassa. 

Ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä että suosittelen nostamaan ensimmäisiä laukkoja maastossa, hyväpohjaisella suoralla tai loivassa ylämäessä. Syy miksi maastossa laukkaaminen on suositeltavaa johtuu yksinkertaisesti hevosen tasapainon säilyttämisen haasteista. Kenttä kun on tilana rajallinen, käännökset seuraavat toinen toistaan kovin nopeasti, ja usein myös kentän aidat jarruttavat hevosta liikaa.

Joten, jos mahdollista, lähde maastoon yksin tai kaverin kanssa ja käytä jo tutuksi tullutta reittiä, ja valitse turvallinen suora tai vielä parempaa, loiva ylämäki, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukalle ravipätkän jälkeen. Erityisesti loivassa ylämäessä hevonen valitsee helpommin laukan ravin sijaan, ja tällöin tuo vaan toinen lonkka eteen ja alas, ja käytä saman puolen pohjetta heti satulavyön edessä tiivistäen samalla hieman vastakkaista ohjaa ja hevonen siirtyy laukkaan. Tässä maastoharjoittelussa pyritään saamaan hevonen laukalle mahdollisimman usein, ja samalla käyttäen laukka-avut, jotta hevonen pikkuhiljaa oppii yhdistämään laukannostot myös ratsastajan antamiin apuihin.

Kun hevonen on nostanut laukan, anna sen edetä tovi reippaassa tempossa äänellä kehuen, ennen kuin siirrät sen takaisin raviin ja käyntiin. Jos laukka pyörii jo kohtalaisen hyvin, voi laukassa edetä vähän pidempään, mutta jos laukka on vielä kovin voimatonta tai epätahtista, tyydy siihen että hevonen sentään nostaa laukan ja suorita siirtymä ennen kuin pakka leviää käsiin. Laukassa kevennä istuntaasi hieman, jotta hevosen selkä saa vapauden liikkua.

Jos kuitenkin maastossa laukkaaminen epäilyttää, käydään tässä läpi muutama harjoitus jotka voit tehdä kentällä.
Muutama asia kannattaa ottaa huomioon ensimmäisiä laukannostoja aloittaessa:
- laukannostossa sisäohjan tulee olla löysä, siis totaalisen löysä jotta et lukitse hevosen sisälapaa ja sisätakajalkaa.
- ulko-ohjalla tulee säilyttää tuntuma, kuitenkin muistaen että tuntuma ei ole sama kuin taaksepäin vetävä ohja.
- ulkopohje pysyy satulavyön takana, siis omalla paikallaan, ja sisäpohje siirtyy aavistuksen satulavyön eteen.
- mikäli hevonen lähtee laukannostossa kiihdyttämään ravia, ulko-ohja on se joka jarruttaa, sisäohjan pysyessä edelleen löysänä.
- hyvä paikka laukannostoon on esimerkiksi pääty-ympyrän avoimella sivulla, siten että hevonen nostaa laukan juuri kun saavut pitkän sivun kohdalla uralle. Näin ollen aita ohjaa hevosta hieman kääntymään, ja voit keskittyä laukan ratsastamiseen etkä kääntämiseen.
- toinen hyvä paikka laukannostoon on lyhyen sivun puolen välin jälkeen, kaarteessa, jossa hevonen on helppo "horjuttaa" laukkaan. Tämän pitää kuitenkin tapahtua hallitusti, ole tarkkana ettet lähde omalla istunnallasi puskemaan hevosta laukkaan.
- kun hevonen nostaa laukan, kehu sitä äänellä mutta älä taputa, ettet menetä tuntumaa hevosen suuhun.
- ei ole väliä nostaako hevonen myötä- tai väärän laukan, sitä ei tule lähteä korjaamaan vielä pitkiin aikoihin.

1. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä uraa pitkin ja siirrä hevonen raviin pitkän sivun puolen välin jälkeen. Ravaa lyhyen sivun puoleen väliin rauhallisessa kevyessä ravissa, istu perusistuntaan ja anna hevoselle laukannostoavut siten että pyrit nostamaan laukan lyhyen sivun lopussa/pitkän sivun alussa. Jos hevonen ei nosta laukkaa, ota rauhallinen pidäte ja jatka uraa pitkin kunnes pääset taas seuraavan lyhyen sivun puoleen väliin josta pyrit uudestaan nostamaan laukan. Tässä harjoituksessa laukkaan "horjuttaminen" voi auttaa itse nostoa. Tee se sillä tavalla että lyhyen sivun jälkeisessä kulmassa pidä tuntuma ulko-ohjalla, pidä ulkopohje omalla paikallaan, sisäohja täysin löysänä ja siirrä sisälonkka voimakkaasti eteen ja alas, ja heti sen jälkeen anna sisäpohkeella merkki laukannostosta. Tuo sisälonkan siirtäminen eteen ja alas on se horjuttaminen jolla saatat saada hevosen tasapainon järkkymään sen verran että sen on helpompi nostaa laukka.

2. laukannostoharjoitus
Ratsasta hevosella käynnissä pääty-ympyrällä, ja siirrä hevonen raviin kun olet tulossa ympyrän avoimelle sivulle. Nosta laukka juuri siinä vaiheessa kun ympyrän avoin sivu päättyy, eli hevonen on muutaman askeleen ajan pitkällä sivulla. Jatka laukassa uraa pitkin sen aikaa kun laukka pyörii hyvin. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada aikaiseksi mahdollisimman monta nostoa, ei niinkään edetä pitkiä matkoja laukassa. Toista laukannostoharjoitus uudestaan samalla pääty-ympyrällä.

3. laukannostoharjoitus
Ratsasta muuten sama harjoitus kuin ylläoleva 2. harjoitus, mutta lisää ympyrän keskelle (eli pituushalkaisijalle) maapuomi, jonka yli hevosen tulee ravata, ja hyvässä tapauksessa hieman hypätäkin ja nostaa siitä laukka. Jos hevonen ei hypähdä maapuomin yli, voit käyttää matalaa ristikkoa tai kavalettia apuna.

Laukannostoharjoituksissa ratsastajan on syytä tarkkailla oman istuntansa vakautta, pahin "virhe" jonka ratsastaja helposti tekee on istunnalla "puskeminen". Tämä aiheuttaa lähes aina painopisteen jakautumisen hevosen etuosan "päälle" ja hevonen "putoaa" etupainoiseksi eikä laukannosto silloin ole mahdollista.
Samoin hevosen on syytä olla todellakin pohkeen edessä, eli hevosen eteenpäinpyrkimyksen on oltava kohdallaan jotta laukannosto voi onnistua.
Laukannostoissa kannattaa myös ottaa huomioon hevosen kunto, eli tarkkaile että hevonen on vielä hyvissä voimissa nostaessasi laukkoja. Pidä huolta että hevonen on lämmennyt riittävän pitkillä alkukäynneillä, jotta voit nostaa laukkoja melko nopeasti raviverryttelyn jälkeen. Pidä ratsastuskerta lyhyenä kun opettelet uusia asioita, jotta hevonen saa palkinnon (eli lepoa) kun on suorittanut sille vaikean asian muutaman kerran. 

Nämä ensimmäiset laukannostot ovat välillä aika hulvattoman näköisiä, älä murehdi miltä näytätte, pääasia että löydät juuri omalle hevosellesi sopivan laukannosto"tyylin". Kun nostot ajan myötä paranevat, keskitytään enemmän hienosäätöön. 
Seuraavaksi käsitelläänkin laukan säätämistä erilaisilla harjoituksilla, mutta sitä ennen, treenatkaapa niitä nostoja!

Onko sinulle omia "kikkoja" joilla olet saanut hevosesi nostamaan laukan ensimmäisiä kertoja? Jaa ihmeessä neuvosi kommenttiboksissa!

Tuntisuunnitelma; kulman ratsastus

Ihan ensimmäiseksi, käypä tarkkailemassa kotitallisi kenttää. Aika nopeasti havaitset mitä linjoja kentällä eniten ratsastetaan, ne ovat nimittäin eniten urautuneet. Usein aidan vierellä on syvät urat sekä molemmissa päädyissä samanmoiset. Eli pääsääntöisesti ratsastajat viihtyvät aidan vieressä ja pääty-ympyröillä. Käypä seuraavaksi tarkastamassa kulmat. Luultavasti kulmissa ei ole käyty hevosen kanssa sitten kentän perustamisen jälkeen, siellä kasvaa kasa rikkaruohoja ja eipä sinne enää hevosella ole mitään asiaakaan, sillä kulmat on valloittanut estetolpat, kottikärryt ja ratsastuksenopettajan tuoli.
Otapa ensimmäiseksi tehtäväksi kulmien siivoaminen siten että niissä ei ole mitään tavaraa, ja vasta sen jälkeen voit varustaa hevosen ja lähteä toteuttamaan tämän päivän tuntisuunnitelmaa!

Tällä tunnilla otetaan ihan oikeasti haltuun kulmien ratsastus, jotta jatkossa kun valmentajasi huutaa sinulle "ratsasta sinne kulmiin!!!" sinä tiedät oikeasti miten se ratsastus kulmaan sekä kulmassa kuuluu suorittaa!

Kulman ratsastus on itseasiassa yksi vaikeimmista ratsastuksen perusasioista, jonka opettamiseen tai oppimiseen vain harva meistä uhraa riittävästi aikaa. Tämä on todella harmillista, sillä oikein ratsastettuna kulma on oivallista jumppaa hevoselle (sen taivuttavan ja lievästi kokoavan vaikutuksen ansiosta). Toinen harmillinen asia on se miten paljon haittaa huonosti ratsastettu kulma saa aikaan hevosillemme. Tiedättehän sen tunteen kun hevonen "kaatuu sisäpohkeen päälle" kiihdyttäen samalla vauhtiaan. Kyllä, se on todella usein seurausta huonosti ratsastetuista kulmista.

Kulman ratsastuksessa on kolme kohtaa, ennen kulmaa, kulmassa ja kulman jälkeinen ratsastus. Kaikkiin näihin täytyy suhtautua yhtä suurella tarkkuudella, varsinkin ihan alussa jolloin vasta opetellaan kulman oikeaoppista ratsastusta. Älä pelkää, vaikka tässä postauksessa kulman ratsastus on selitetty todella tarkkaan ja se saattaa tuntua todella työläältä ratsastaa, muuttuu tilanne muutaman toiston jälkeen helpommaksi! Toivon kuitenkin että jaksatte harjoitella kulmien ratsastuksen alusta asti oikein, ja huomaatte miten oikein ratsastetut kulmat vaikuttavat hevosenne liikkumiseen positiivisesti.

Ja vielä yksi asia ennen varsinaista tuntisuunnitelmaa. Kulman ratsastaminen on hevosellekin sen verran haastava tehtävä, että nuorella hevosella en suosittele "tarkkojen" kulmien ratsastamista, vaan niin kauan kuin hevonen ei kykene kokoamaan itseään, ratsasta kulmat kaarteina jolloin hevosen on helppo liikkua kaarteen läpi. Nuorelle hevoselle liike eteenpäin on kuitenkin se tärkein asia. Sama koskee ravurista ratsuksi- koulutettavia hevosia, niitäkin pitää tässä kohtaa kohdella kuten nuoria hevosia. Jo koulutetuilla, vähän vanhemmillakin hevosilla pitää olla hyvä eteenpäinpyrkimys, niiden pitää olla pohkeen edessä (eli reagoida pohkeeseen välittömästi) ennen kuin kulmat voidaan tarkasti ratsastaa kaikissa askellajeissa.

No niin, aloitetaanpa. Alkukäyntien jälkeen ota ohjat tuntumalle, ja siirry ratsastamaan uran sisäpuolelle, jotta sinun tulee ratsastettua hevonen varmasti suoraksi ilman että aitojen tarjoamaa tukea. Kulmissa käännä hevonen ulkoavuilla, siten että ajattelet vähän ratsastavasi takaosankäännöstä. Sisäohja näyttää vähän suuntaa samalla kun ulkopohje ja ulko-ohja ikäänkuin työntää hevosen etuosan käännökseen. Vaikka tässä ei nyt haetakaan oikeata takaosankäännöstä, hidasta käyntiä tiivistämällä istuntaa juuri ennen kulmaa, jotta hevonen joutuu vähän polkemaan takajaloillaan käännöksen aikana. Ratsasta pari kierrosta vasemmassa kierroksessa, sen jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus oikeassa kierroksessa. Pidä koko ajan huolta että hevonen kävelee suorana (etu- ja takajalat samalla uralla). Jos näin ei ole, korjaa aina hevosen etuosa samalle uralle takaosan kanssa. Tämä korjaus tapahtuu ohjilla, ei pohkeella.

Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen ajan kulmissa "takaosankäännösmäisen käännöksen" voit jatkaa käyntityöskentelyä vielä hetken. Nyt tarkastetaan miten hyvin hevonen malttaa odottaa ratsastajan apuja kulmassa, ja tässä käytetään apuna Kyran lanseeraamaa kulmaharjoitusta. Ratsasta hevonen nyt jokaista kulmaa kohti käynnissä, pysäytä hevonen kun olet jo syvällä kulmassa, ja käännä hevonen suoraan pysähdyksestä sisäohjalla ja ulkopohkeella. Hevosen tulisi astua etujaloillaan hieman ristiin oikeaoppisessa käännöksessä. Tässä harjoituksessa on tärkeää että hevonen kävelee suoraan kulmaan, joten säätele hevosta ulko-ohjalla ja tarvittaessa kevyesti sisäpohkeella kun olet lähestymässä kulmaa. Sisäpohje sen vuoksi vain tarvittaessa ja kevyesti, ettei vahingossakaan käy niin että tulet painaneeksi hevosen sisäpohkeella kulmaan. Ulko-ohja on tässä tärkein apu. Kulmassa odota että hevonenkin odottaa, se ei siis saa lähteä liikkeelle ilman sinun käskyäsi. Muutaman näin ratsastetun kulman jälkeen vaihda suuntaa ja toista sama harjoitus vielä toisessa kierroksessa. Tämän jälkeen voit antaa hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja lepoa.

Tämän jälkeen jatketaan vielä hetki käynnissä, ratsasta nyt edelleen uran sisäpuolella ja lisää käyntiverryttelyyn muutamia pohkeenväistöjä. Väistä pitkillä sivuilla muutamia askeleita siten että etuosa pysyy koko ajan samalla linjalla, ja takaosa väistää vuorotellen oikealle ja vuorotellen vasemmalle. Esimerkiksi niin että ensin takaosa väistää 4-5 askelta vasemmalle, eli oikealla pohkeella, siitä suoristus ja uusi väistö oikealle, eli vasemmalla pohkeella.

Tämän jälkeen voit verrytellä hevosen kevyessä ravissa käyttäen hyödyksi pääty-ympyröitä siten että ratsasta 2-3 kierrosta toisella pääty-ympyrällä, ja sen jälkeen vaihda ympyrää ja samalla vaihtuu myös suunta ja jatka toisella pääty-ympyrällä 2-3 kierrosta. Työskentele sen verran ympyröillä että saat hevosen loivasti taipumaan koko kropastaan ympyrän kaaren suuntaisesti kumpaankin suuntaan, ja sen jälkeen jatka muutama kierros suoralla uralla lisäten harjoitukseen mukaan pienet pätkät temponlisäystä pitkillä sivuilla. Tarkoitus ei ole "kaahottaa" pitkiä sivuja, vaan ainoastaan tarkistaa hevosen reaktio pohkeeseen. Tärkeintä tässä on nopea reaktio, itse temponlisäys voi olla melko lyhyt kestoltaan. Kun olet ratsastanut muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan temponlisäyksillä, voit jatkaa muutaman kierroksen laukassa, kevyessä istunnassa molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hetki käyntiä vapain ohjin.

Vihdoinkin päästään itse kulmien ratsastukseen. Aloita ensin käynnissä. Voit katkaista kentän puolesta välistä, jotta saat tehtyä harjoituksen vähän tehokkaammin, kun ei tarvitse kävellä niin pitkää matkaa aina seuraavaan kulmaan. Jos mahdollista, laita jotkut merkit (tolpat tai tötteröt) kohtiin joista katkaiset kentän, jotta hahmotat itse paremmin nämä kulmat joissa aita ei ole tukena. Tehdään vielä sillä tavalla että kentän kahteen "oikeaan" kulmaan ratsasta tarkat kulmat ja kentän katkaisukohtiin ratsasta kulmiin voltit.

Kun lähestyt ensimmäistä kulmaa, tarkista ensin että hevonen todellakin kävelee suoraan kohti kulmaa. Tarvittaessa voit hieman hidastaa käynnin tempoa, varsinkin ensimmäisten kulmien aikana, jotta sinulle jää riittävästi aikaa kulman ratsastamiseen. Kun olet muutaman askeleen päässä kulmasta, tarkista että sisäpohkeesi on hevosen kyljen lähellä, mutta ei purista ja vie oma katseesi tulevan käännöksen suuntaan. Näin hevonen tietää jo vartalosi asennosta mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. Kulmassa aseta hevosta sisäohjalla, samalla hieman sillä kääntäen ja tue käännöstä ulkopohkeella, joka on omalla paikallaan heti satulavyön takana. Muista säilyttää ulko-ohjalla tuki, joka säätelee asetusta, mutta ei missään nimessä ole liian vahva, mutta ei myöskään löysä. Sisäpohje on  satulavyön kohdalla, tarjoten hevoselle tuen jonka ympärille hevonen saa taipua. Varo ettet siirrä sisäpohjetta taakse tai käytä sitä liian voimakkaasti, sillä silloin hevonen lähtee väistämään pohjetta eikä näin ollen taivu. Ulkopohje on todella tärkeä apu tässä käännöksessä, sillä se on oikeastaan voimakkaampi kääntävä apu kuin sisäohja. Kuitenkin, liian voimakas ulkopohje aiheuttaa sen että hevonen ei taivu, vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä. Kun ratsastat kulman näillä avuilla, tunnet kuinka hevonen astuu etujaloillaan hieman ristiin, taipuu loivasti kropastaan ja kokoaa itseään hieman nousten aavistuksen ryhdikkäämmäksi (tämän pitäisi tuntua selkään tuntuman kevenemisenä).
Kulman jälkeen myötää sisäohjasta ja rohkaise hevosta sisäpohkeella kävelemään hieman reippaammin eteen. Eteenratsastus auttaa hevosen suoristamisessa. Tärkein on kuitenkin tuo sisäohjan myötääminen!

Toisessa kulmassa ratsasta aivan samalla tavalla, ja tarkkaile miten hevonen käyttäytyy kulmassa. Oikein ratsastettu kulma saa hevosen odottamaan ratsastajan apuja, väistämään etujaloillaan hieman ja kokoaminen parantaa hevosen ryhtiä. Jos taas kulman valmistelussa tai ratsastuksessa on jonkun avun käyttö unohtunut tai sitä on käytetty liian voimakkaasti, voi tapahtua seuraavaa:

Jos hevonen kaatuu kulman läpi sisälapa edellä, on tämä seurausta puutteellisesta sisäpohkeesta tai liian voimakkaasta ulkopohkeesta. Myös lähes löysä sisäohja tai liian voimakas ulko-ohja saattavat aiheuttaa kulman läpi kaatumisen.
Jos hevonen ei taivu kulmassa, johtuu se usein irtonaisesta sisäpohkeesta. Jos sisäpohje on kyljessä kiinni, tarkista onko ulkopohje riittävän tukeva taivutukseen.
Jos hevonen tekee kulmassa etusosankäännöstä muistuttavan liikkeen, johtuu se lähes poikkeuksetta siitä että sisäpohje on siirtynyt liian taakse ja aiheuttaa liian kovaa painetta hevosen kylkeen.

Kahden ensimmäisen kulman jälkeen onkin vuorossa kaksi kulmaa joissa ratsastetaan voltit. Ratsasta voltit samalla tavalla kuin kulmatkin, siten että jaa voltti mielessäsi neljään "kulmaan" ja ratsasta voltti rauhallisessa tempossa, kääntäen siinä hevosta aivan kuten kulmissa. Näin toimien et menetä kulmien ratsastuksen tarkkuutta vaikka käännätkin hevosen välillä voltille. Toista kulmien ratsastus muutaman kierroksen ajan ensin vasemmalle, sen jälkeen anna hevoselle hetkeksi vapaat ohjat ja vaihda suuntaa. Toista sama harjoitus myös oikeassa kierroksessa.

Tämän jälkeen pieni pätkä vapaata käyntiä ennenkuin tehdään sama harjoitus harjoitusravissa. Ravissa ole erityisen tarkka rauhallisesta temposta, ja mikäli hevonen kaatuu kulman läpi ravissa, vaikka teet harjoituksen aivan oikein, oikeanlaisilla avuilla, auta hevosta sen verran että siirrä hevonen käyntiin ennen kulmaa ja tee kulma käynnissä. Muutaman käyntikulman jälkeen "pakka" pitäisi olla taas kasassa, ja kulman ratsastus ravissa tulee onnistumaan.

Jos näin ei kuitenkaan käy, eli kummassakaan kierroksessa hevonen ei kykene ravissa kääntymään kulmassa hyvässä tasapainossa, ei hevosen lihaksisto vielä ole siinä vaiheessa että se pystyisi kulman läpi kantamaan itsensä. Silloin pitää vielä jatkaa hevosen kanssa työskentelyä muuten, ja helpottaa kulmia joko ratsastamalla ne käynnissä tai tekemässä niihin kaarteet, joissa taipumista, kokoamista ja ristiinastuntaa ei vaadita niin paljon. Ole erityisen tarkka mikäli sinulla on nuori tai muuten ratsukoulutuksen alussa oleva hevonen, sen kanssa tarkkojen kulmien tekeminen ei välttämättä onnistu heti edes käynnissä. Muista aina helpottaa harjoitusta siten että hevosella on mahdollisuus suoriutua tehtävästä kunnialla.

Mikäli hevosesi koulutustaso on riittävä ja hevonen on erityisen hyvin pohkeen edessä, voit ratsastaa kulmat samoilla neuvoilla myös laukassa. Laukassakin pieni kokoaminen juuri ennen kulmaa on paikallaan, jotta kulman ratsastukseen jää riittävästi aikaa.

Mikäli huomaat että hevosesi ei ole vielä valmis suorittamaan tarkkoja kulmia laukassa, voit kulmien ratsastamisen sijaan työskennellä laukassa päädyssä olevalla isolla voltilla. Voltilla kiinnitä erityista huomiota sisäpohkeesi käyttöön. Mikäli hevonen tuntuu laukkavoltilla kaatuvan sisäänpäin ja painuvan vielä hieman etupainoiseksikin, on tämä usein seurausta liian jännittyneestä sisäpohkeesta. Tämä taas usein johtuu siitä että hevonen ei vielä ole rehellisesti pohkeen edessä, jolloin ratsastaja tulee ratsastaneeksi sisäpohkeella "liikaa", unohtaen välillä keventää sitä. Kokeilepa vähentää sisäpohkeen painetta, kuitenkin säilyttäen sisäpohkeen satulavyön kohdalla, lähellä hevosen kylkeä. Samalla tarkkaile että ulko-ohjasi ei roiku löysänä, vaan tarjoaa hevoselle tasaisen tuen. Näin toimimalla saat hevosen "nousemaan" pois sisäpohkeen päältä, ainakin hetkellisesti. Laukan tulisi olla poljennaltaan voimakasta mutta ei tempoltaan nopeaa. Mikäli laukan laatu huononee voltin aikana, käytä sisäpohje nopeasti aktivoiden taas hevosen laukkaa, mutta muista keventää sisäpohje mahdollisimman nopeasti, jotta hevonen ei jää sisäpohkeen päälle. Tämä on varmasti vaikea sisäistää, sillä niin usein näen ratsastajien "korjaavan" näitä sisäpohkeen päälle kaatuvia hevosia aina vaan voimakkaammalla sisäpohkeella, vaikka tilanne korjaantuisi tasapainottamalla hevonen ulko-ohjalla, tuomalla omaa painoaan hieman enemmän ulkojalustimelle ja keventämällä sisäpohjetta.

Näiden jälkeen voit ravata hevosella hetken kevyessä ravissa ja sen jälkeen onkin aika kävellä loppukäynnit vaikka maastossa!



Kulmien ratsastaminen on todella vaikea selittää näin virtuaalisesti, toivottavasti joku teistä sai tästä apuja kulmien ratsastamiseen. Jos minulla olisi kaikki valta ja voima, kävisin pitämässä kaikille teille ratsastustunnin vaikka pelkästään kulmien ratsastamisesta, niin tärkeitä ne ovat! 

Tsemppiä treeneihin ja kertokaapa saitteko kulmien ratsastuksesta uuden oivalluksen vai jäikö joku asia vielä epäselväksi?