maanantai 3. elokuuta 2015

Ratsun oppikoulu, osa 2, ensimmäiset askeleet ratsastajan kanssa

Nyt kun olemme opettaneet hevoselle että ratsastaja voi nousta sen selkään eikä hevosen tarvitse sitä pelätä, on aika ottaa ensimmäiset haparoivat askeleet ratsastajan kanssa.

Lähdetään nyt siitä olettamuksesta että ratsastaja on ollut hevosen selässä jo vaikka liinan päässä, tai talutettuna, ja tämä oppitunti lähtee liikkeelle siitä että liikutaan ensimmäisiä kertoja ilman taluttajaa, eli ratsun täytyy nyt kuunnella selässä olevan ratsastajan apuja.Ääniavut hevoselle tulee luonnollisesti opettaa jo ajaessa tai juoksuttaessa, joten niitä kannattaa nyt todellakin käyttää, sillä esimerkiksi pohjeavut saattavat olla hevoselle vielä hieman vieraat. Pidättävät ja kääntävät ohjasavut hevoselle ovat varmasti jo hieman tutummat juuri ajohommien kautta.

Kun olet noussut selkään, pidä huolta että hevonen todellakin jää paikalleen seisomaan kunnes olet saanut satulavyön kiristettyä sekä jalustimet säädettyä. Vasta kun otat ohjat tuntumalle ja annat hevoselle merkin (ääni- tai pohjeavulla) saa se lähteä liikkeelle. Ihan alussa älä anna hevoselle ihan täysin vapaita ohjia, vaan pidä ne kevyellä tuntumalla, vähän pidempänä ja tunnustele miltä hevonen tuntuu ja miten se liikkuu. On parempi antaa hevoselle vähän tukea ihan alussa, jotta se ei jää "yksin". Kun olet kiertänyt kenttää muutaman kierroksen molempiin suuntiin, voit antaa sille vähän vapaampaa ohjaa. Tämä siksi että usein alussa kentällä saattaa olla jotain jänniä paikkoja, joihin on parempi tutustua ohjat tuntumalla.

Tarkkaile omaa istuntaasi jo ensimmäisistä ratsastuskerroista lähtien. On todella tärkeää että pohkeesi ovat lähellä hevosen kylkiä, vaikka hevonen ei vielä varsinaisista pohjeavuista mitään ymmärtäisikään. Vakaalla pohkeella ja tasaisella tuntumalla luot hevoselle turvallisen tunteen, eli hevonen tuntee sinut koko ajan ja näin ollen luottaa sinuun koko ratsastuksen ajan. 

Ensimmäisillä ratsastuskerroilla ei ole mitään väliä miten kenttää kierrät, pääasia että hevonen liikkuu käynnissä eteenpäin. Pidä käännökset hyvin loivina ja ennakoi kaikkia käännöksiä omalla katseellasi, jotta hevonen tietää jo sinun istuntasi perusteella mihin ollaan seuraavaksi kääntymässä. Järkevintä olisi kävellä jo ihan alussa vähän uran sisäpuolella, jotta hevonen ei jää "nojaamaan" aitaan vaan kävelee juuri sitä uraa mitä sinä pyydät. Ole erityisen tarkka kätesi ja tuntumasi kanssa, jos hevonen nostaa päätään, myös sinun tulee nostaa käsiäsi samalle linjalle hevosen pään kanssa, samoin kun hevonen laskee päätään alemmas, myös sinun kätesi tulee laskeutua hieman. (ei kuitenkaan kaulan molemmin puolin, eli ei missään nimessä liian alas). Pidä aina huolta että sinulla säilyy suora linja kyynärpäästä kuolainrenkaaseen ja sitä kautta kevyt tuntuma. Tuntuman tulee olla sellainen että hevonen vähän liikuttaa kättäsi. Tuntumasta ja sen tärkeydestä olenkin puhunut jo täällä.

Käynnissä kentän kiertämisen lisäksi ota harjoitukseen mukaan muutamia pysähdyksiä, joissa hyödynnät tiivistä istuntaa, ääniapua ja ihan viimeiseksi pidättävää ohjasapua. Hevonen ei tässä vaiheessa välttämättä malta seistä kovin kauaa paikallaan, joten ole tyytyväinen pysähdykseen, siten että hevonen on tasapainossa, ja siirrä se siitä uudestaan käyntiin. Muista säilyttää oma ryhtisi myös pysähdyksessä. Kun hevonen alkaa tuntua vähän painavalta kädelle tai ihan selkeästi heiluttaa päätään, on se merkki siitä että hevosen ylälinjan lihakset alkavat vähän väsyä, ja silloin täytyy antaa hevoselle hetken lepotauko. Näillä ensimmäisillä ratsastuskerroilla ratsastusaika voi olla maksimissaan puoli tuntia, sillä hevosen selkä ja ylälinja väsyvät todella nopeasti, emmekä tietenkään halua sen saavan huonoa fiilistä ratsastuksesta lihasten kipeytymisen vuoksi.

Nämä ensimmäiset ratsastuskerrat ovat todella simppeleitä, kunhan hevonen vaan kävelee, kääntyy ja hidastaa sinun pyynnöstä, se riittää. Mitään taivutuksia ei tässä vaiheessa oteta mukaan harjoituksiin, varsinkaan ravuriksi treenattujen hevosten taipuminen on todella vaikeaa alkuun, joten tyydytään siihen että ne kääntyvät, lähes suoralla rungolla. Taivutusten aika tulee kyllä aikanaan! Pysähdyksissä ja liikkeelle lähdöissä käytä ääniapua ensimmäisenä apuna, ja kun hevonen reagoi siihen, lisää pidättävä ohja tai eteenpäin vievä pohje. Pikkuhiljaa hevonen yhdistää ääniavut ohjas- ja pohjeapuun, ja voit jättää ääniavun käyttämisen vähän pienemmälle.

Näin yksinkertaisilla harjoituksilla aloitellaan, muutaman kerran viikossa ratsastusta riittää tähän alkuun varsin mainiosti, ja yritä pitää näistä muutamista ratsastuskerroista osa maastolenkkeinä. Jo pelkkä vaikeakulkuisessa maastossa käveleminen on nuorelle ratsunalulle sekä ravurista ratsuksi-projektille äärimmäisen hyvää jumppaa, vahvistaa takapään lihaksia sekä pakottaa hevosen käyttämään selkäänsä aivan eri tavalla kuin tasaisella kulkiessa.

Seuraavaksi otetaan ensimmäisiä ravipätkiä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti