Maastakäsittely

Hevosen maastakäsittely on aihe joka ei oikein tunnu mediaseksikkäältä, siis kyllähän siitä puhutaan aina silloin tällöin mutta kuinka moni meistä sitä oikeasti tekee? Tai miten me määritellään käsite maastakäsittely? Onko se sitä narunpyörittelyä ja hevoskuiskailua? Onko se sitä pyöröaitauksessa pyörimistä? Vai voisiko se olla sitä jokapäiväistä hevosen käsittelyä?

Itse ymmärrän maastakäsittelyn juuri tuona jokapäiväisenä hevosen käsittelynä. Siitä hetkestä lähtien kun otan hevosen kiinni, oli se sitten tarhasta tai karsinasta, on kyseessä maastakäsittely. Siitä samaisesta hetkestä lähtien alkaa myös se aika jolloin hevonen tekee asiat juuri niin kuin minä sille ilmoitan. Vapaana ollessaan se saa toteuttaa itseään kaikilla haluamillaan keinoilla, mutta kun ihminen on riimussa tai suitsissa kiinni, on askelmerkit ihmisen päätettävissä. Piste.

Myönnän jo tässä vaiheessa että ei se aina mene meilläkään ihan nappiin, mutta pääasia on että kärsivällisesti tekee asiat aina samalla tavalla, jotta hevonen ei missään vaiheessa saa ristiriitaisia viestejä. Se mikä oli kiellettyä eilen, on kiellettyä jatkossakin, ja se mikä on sallittua tänään, on sallittua jatkossakin, noin kärjistetysti ajateltuna.

Oma "tyylisuuntani" jos sitä nyt voi siksi sanoa, on Hans "Hasse" Sidbäckin opeista muodostunut tapa olla hevosen kanssa. Karkeasti sanottuna se perustuu siihen että hevosta kohdellaan niin reilusti ja oikeudenmukaisesti, että se haluaa viettää aikaansa ihmisen lähellä, tietäen että ihminen ei aseta sitä ikinä liian haastavan tehtävän eteen. Näin toimien hevoset viihtyvät kanssani hyvin ja tekevät kanssani mielellään töitä. Mitään muuta en niiden haluaisikaan tekevän!

Muutamia eroja näissä "tyylisuunnissa" toki on, fyysisesti pieniä mutta psyykkisesti aivan valtavia. On tapa jossa ihminen vaatii "oman tilansa" hevoselta, eli hevonen ei saa tulla ihmisen lähelle. Jos se erehtyy niin tekemään, ihminen pyörittää narua hevosen edessä jolloin hevonen perääntyy pois ihmisen läheltä. On tapa jossa hevosta juoksutetaan pyöröaitauksessa sen aikaa että se kyllästyy tai väsyy, ja tulee lähelle ihmistä jolloin ollaan ilmeisesti jossain join-up tilanteessa. Kaikki kunnia näille ihan kaikille tyyleille, ne ei vaan mahdu omaan ajatusmaailmaani.

Muutamia harjoituksia joita teen toistuvasti, jokaisen hevosen kanssa, joka kerta kun olen riimussa tai suitsissa kiinni;
- hevosen tulee edetä vierelläni juuri sitä vauhtia jota minäkin kävelen tai juoksen, jos minä hidastan vauhtiani, hidastaa myös hevonen vauhtiaan ja jos minä kiihdytän vauhtia, samoin tekee hevonen. Itse talutan hevosta joko riimusta (ei siis pitkällä narulla, vaan mahdollisimman läheltä suuta) tai kuolaimesta. Olen siis itse sijoittunut hevosen etujalkojen kohdalle, ehkä vähän jopa niiden eteen, hevosen suu on siis käteni kohdalla, kyynärpää lähellä omaa kylkeäni (ihan kuin ratsastuksessa, käsivarressa kulma jne.) Video tulossa tästä, oikeasta otteesta ja hevosen vauhdin säätelystä.
- kun pysäytän hevosen, sen tulee seistä paikallaan niin kauan kunnes minä pyydän sitä taas liikkumaan. Se voi olla 15 sekuntia, useita minuutteja tai vaikka tunnin, jos tilanne sitä vaatii. Okei, myönnetään että tuo tuntien seisoskelu paikallaan on semmosta hardcorea että en ole omia hevosiani siihen pisteeseen asti vielä kouluttanut, mutta käytännössä siihen pitäisi pyrkiä! Ja paikallaan seisomisella tarkoitan sitä että hevosen yksikään jalka ei saa liikkua yhtään, jos näin tapahtuu, siirrän sen takaisin samalle paikalleen, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Teen tästä joskus pienen videopresentaation, jotta näette miten korjaaminen tapahtuu.
- hevosen päätä tietyllä tavalla kääntämällä saan siirrettyä joko sen etu- tai takapäätä haluamaani suuntaan. Teen tästäkin joskus ihan videopätkän, jotta ymmärrätte paremmin mitä tarkoitan!

Harjoituksia joita suosittelen tekemään ennen ratsastusta on muutamia.
Mielestäni yksi tärkeimpiä taitoja hevosella on paikallaan seisominen. Se kummasti helpottaa ratsaillenousua, satulavyön kiristämistä ja jalustimien säätöä kun voit luottaa että hevosesi seisoo paikallaan juuri niin kauan kunnes otat ohjat tuntumalle ja pyydät sitä liikkeelle. Ennen selkäännousua tarkistan siis paikallaan seisomisen, talutan hevosen paikkaan ja pysäytän sen. Jos se liikkuu, siis yhtä askeltakaan, siirrän sen rauhallisesti takaisin samaan paikkaan. Ohjat ovat kokoajan löysällä, myös selkäännousussa. Nyt joku voisi sanoa että eikö ohjat pidä ottaa tuntumalle kun nousee selkään, että saa sitten nopeasti pidätettyä kun se hevonen voi lähteä liikkeelle? No mutta kun eihän se lähde liikkeelle, kun sille on opetettu että paikallaan pitää seistä!!! 
Ennen ratsastusta tarkistan myös että hevonen on kuulolla, ja teen muutamia etu- ja takapään siirtoharjoituksia tämän varmistamiseksi.
Lisäksi teen myös muutamia myötäysharjoituksia molempiin suuntiin, haluan varmistaa että hevonen luottaa käteeni ja on suustaan rento ja myötää ohjan pienelle paineelle hyvin.

Oikeastaan näiden, onnistuneiden harjoitusten jälkeen, voin turvallisin mielin nousta selkään ja aloittaa ratsastuksen. Hevonen on todettu mieleltään tasapainoiseksi ja turvalliseksi työtoveriksi!

Jos jo maastakäsittelyjen aikana havaitset hevosessa tai itsessäsi (tai siis molemmissa) jännitystiloja, sinulla on muutama vaihtoehto; voit jatkaa maastakäsittelyharjoituksia niin pitkään että hevonen rentoutuu niissä, ja siirtyä sen jälkeen ratsaille, tai voit tehdä pelkkiä maastakäsittelyharjoituksia, jos itselläsi on yhtään epävarma olo nousta sinne selkään, tai voit viedä hevosen suoraan takaisin talliin. Joskus vaan käy niin että sinun ja hevosesi mielentila ei ole sopiva työskentelyyn, ja saat vähemmän tuhoa aikaiseksi viemällä hevosen talliin. Äläkä suotta murehdi, hevonen ei koe itseään voittajaksi jos ja kun viet sen takaisin talliin, se ei ole niin viisas eläin! Se on vaan tyytyväinen sillä se luultavasti pääsee takaisin tarhaan kavereiden kanssa ja syömään! Hevonen ei muuta tarvitse ollakseen onnellinen!

Kaiken kaikkiaan maastakäsittelyssä (eli kaikessa hevosen käsittelyssä) tärkeintä on olla rauhallinen, määrätietoinen, johdonmukainen ja todellakin viedä asiat aina loppuun asti. Muista, hevonen ei tee virheitä, se ei vaan aina tiedä mitä sinä siltä pyydät ja voi sen takia tehdä joskus vähän erikoisempiakin ratkaisuja! Mutta ainakin se yrittää!

Yritetään mekin tehdä tätä maasta(tai siis hevosen)käsittelyä joka päivä hevostemme kanssa, uskokaa tai älkää, hyvin pienillä teoilla saamme hevosemme toimimaan kuin ihmisen mieli!