torstai 15. tammikuuta 2015

Kiitos

Otetaanpa välillä kantaa aiheeseen hevosen kiittäminen.

Ymmärtääkö hevonen kiitoksen samalla tavalla kuin ratsastaja?

Tarvitseeko kiitosta enemmän hevonen vai ratsastaja?

Törmään todella usein tilanteisiin jossa ratsastaja kiittää hevostaan turhan railakkaasti, liian myöhään ja joskus jopa vähän turhaan.

Ei siinä kiittämisessä ole mitään väärää, mutta pitää olla tarkkana että kiitos tulee oikeaan aikaan, on tarkoituksenmukainen eikä ole liian "raju".

Hevoselle riittävä kiitos on ihan vaan että lopetetaan avuilla vaikuttaminen, joskus vaan ratsastajalle tämä ei tunnu riittävän, vaan hevosta pitää taputtaa (hevosen tuntoaistilla lyödä) todella reippaasti, jotta varmasti kaikki kanssaratsastajatkin huomaavat että täällä nyt kiitetään hevosta ja oikein urakalla! Kuulostaako tutulta? Sorrutko itsekin liialliseen kiittämiseen?

Entä mistä kaikista asioista hevosta pitää kiittää? Itse en käytä tuota "taputuskiitosta" juuri ollenkaan, lopetan vaan avuilla vaikuttamisen kun hevonen tekee asiat toivotulla tavalla. Todella paljon kuitenkin näkee että hevosta taputetaan jokaisesta siirtymästä, väistöstä, taivutuksesta, liikkeen aloituksesta ja lopetuksesta. Aivan turhaa hevosen kiusaamista! Ratsastajat voivat kyllä kiittää itseään hyvin tehdystä työstä niin usein kuin haluavat, oikeastaan se olisikin parempi, jotta hevosraukkoja ei niin paljon kiusattaisi turhilla taputuksilla!

Oletteko ajatelleet että taputtamisella voi olla jopa käänteinen vaikutus? Taputtaminen yleensä tarkoittaa sitä että taputtavan käden ohja löystyy, ja sehän tarkoittaa hevoselle sitä että se ikäänkuin menettää tuen siitä ohjasta ja on taas hetken aikaa ihan ihmeissään, kun aiemmin se tuki johon se sai luottaa, taas hetkeksi hävisi. Pysyttekö kärryillä?

Sama juttu pohkeella, käytä pohje, odota reaktiota ja kun se tulee, anna pohkeen olla rauhassa paikallaan (tämä on se kiitos) älä siis jää vaivaamaan hevosta pohkeella, jolloin se ei missään vaiheessa saa sitä kiitosta, eikä näin ollen tiedä mikä reaktio oli oikea.

Taputus kaikenkaikkiaan on hevoselle aina vähän ikävän tuntuinen, jos on ihan pakko aktiivisesti kiittää, rapsuta hevosta vaikka sään vierestä, sitä se ehkä osaa jopa vähän arvostaa!

Kuulostaako ikävältä, eikö hevoset eläkään kiitoksesta? Ei valitettavasti elä, hevonen on varsin tyytyväinen kun sitä ei ratsastuksen aikana kiusata epämääräisillä ja ristiriitaisilla avuilla, siltä ei vaadita liikoja sen kuntoon ja tasoon nähden, ja se pääsee ratsastuksen jälkeen laiduntamaan kavereiden kanssa ja syömään hyvää ja laadukasta heinää.

Miettikääpä seuraavan kerran ratsastaessanne näitä kiitos-asioita, voisitteko muuttaa omaa tapaanne hevosystävällisempään suuntaan? 

Kirvoittiko kirjoitus kommentteja?





2 kommenttia:

  1. Oijoi, ihan perusminua. Taputtelua ja rapsuttelua ja kehumista, ja aika paljonkin tunnin aikana. Tätä se on kun puskailijasta yritetään sileän osaajaa ;) Pitääkin ehkä vähän säästeliäämmin tätä laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti jokainen meistä tunnistaa itsensä tästä kiittämisestä! Tekstistä saattoi jopa saada kuvan että omasta mielestäni hevonen ei ansaitse kiitosta tehdystä työstä ikinä, mutta siitä ei ole kyse. On kyse vaan siitä miten ja milloin hevosta kiitetään. Jos oma pää vaan antaa myöden niin koita kiittää vähän vähemmän, uskon että hevosesi liikkuu ihan yhtä hyvin ilman tuhansia kiitoksiakin! Yksi erikoisimmista kiitostavoista oli kyllä sellainen kun hevosenomistaja syötti hevoselleen sokeria jokaisen siirtymän jälkeen. Kyllä, kuulit oikein, jokainen siirtymä tarkoitti siis hevoselle että pysähdytään, käännetään pää oikealle ja otetaan sieltä selässä keikkuvalta ratsastajalta sokeri! Arvaapa oliko hevosella enää eteenpäinpyrkimystä, se oli kyllä niin sekaisin kaikista avuista ja kiitoksista sun muista!

      Ehkä me ei kuitenkaan näin radikaalisti kiitellä, eihän?

      Nyt kun tarkemmin mietin, eräs vanha hevosmies sanoi kerran että hän antaa hevosilleen aina sokerin kun laskeutuu ratsailta. Näin ne oppivat jo nuoresta lähtien että ratsastajan laskeuduttua kannattaa jäädä paikalleen odottamaan sitä sokeria. Joten, kun silloin tällöin nuori tai vähän vanhempikin hevonen onnistui pudottamaan tämän ratsastajan selästään, jäi se aina paikalleen, odottamaan sitä sokeria. Tämä oli kyllä hyvä keino hevosen karkaamisen estämiseksi!

      Poista